Koditon. Mitä toivoisin hänen sijassaan?
Ansiotta
Onko tämä oikein, kysyt. Tämä, että elämänsä sotkuun ryypännyt alkoholisti saa asunnon, vaikka jaettavia asuntoja on liian vähän? Tai tämä, että jollekin oudolle pakolaiselle annetaan turvapaikka, vaikka turvattomia on omastakin takaa?
Kysyt, koska mielestäsi jotkut saavat jotain sellaista, jota eivät olisi ansainneet. Sivusta katsoen asiat näyttävätkin siltä. Silloin on helppo sanoa, että olisivat hoitaneet asiansa toisin, etteivät olisi joutuneet tuohon jamaan.
Minäkin kuulun niihin, jotka puolustavat oikeudenmukaisuutta. Joskus kuitenkin joudun miettimään perimmäisiä motiivejani: Miksi niin kiivaasti vaadin tasapuolisuutta silloinkin, kun en tunne asioiden taustoja ja syitä?
En kai vain ole kateellinen? Jos olen, niin mitä kadehdin? Mistä olen jäänyt niin paljon vaille, että en sallisi toiselle sitä, mitä hän todella tarvitsee? Entäpä, jos olisin itse hänen asemassaan?
Kuulun myös niihin, joiden on vaikea ottaa vastaan sellaista, jota ei voi antajalle korvata. En halua jäädä kiitollisuudenvelkaan. Ja kuitenkin tunnen joskus toivovani, että saisinkin jotain hyvää, joka tulisi pyytämättä ja ansaitsematta.
Jumalasta sanotaan, että hänen hyvyytensä on sama kaikkia ihmisiä kohtaan. Jospa silloin, jos saamme ansiotta hyvää, lähtisimme viemään tätä viestiä eteenpäin. Jospa meistä tulisi armollisia ihmisiä toinen toisellemme, että jokainen meistä pääsisi osalliseksi hänen hyvyydestään. Silloinkin, kun emme näyttäisi tai tuntisi sitä ansaitsevamme.
Eeva Hurskainen
3. sunnuntai ennen paastonaikaa
Ansaitsematon armo Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Tekstit: Ps. 18: 2–7, Jer. 9: 22–23, 1. Kor. 9: 24–27, Matt. 20: 1–16
Jaa tämä artikkeli: