Antakaa armoa, WLAN ja 4G!
Nyky-Suomi on hyvin sähköinen. Minulle se ei tarkoita edistyksellisyyttä ja helpotusta arkeen vaan ahdistusta ja ylimääräistä rasitusta elimistölleni. Olen herkistynyt sähkömagneettiselle säteilylle.
Minulla ei ole tietokonetta ja nettiyhteyttä kotona, mikä on tällaiselle 30-vuotiaalle suomalaiselle harvinaista. Kännykän omistan, mutta käytän sitä vain vähän. Aina kun voin, menen virastoihin ja muualle paikan päälle hoitamaan asiani. Matkustamista olen vähentänyt. Juniin asennetut langattomat verkot ovat minulle takaisku.
Olen joutunut jättämään toimistotyöni. Nyt opiskelen uuteen ammattiin. Valitettavasti koulurakennuksessani toimii WLAN. Kunpa Euroopan neuvoston komitean vuonna 2011 antama lausuma kännyköiden ja langattomien verkkojen kieltämiseksi kouluissa johtaisi toimenpiteisiin.
Kirjastot ovat minulle tärkeitä paikkoja, mutta myös niissä on usein WLAN. Lisäksi niissä puhutaan sumeilematta puheluja, vaikka kirjasto kehottaa hiljaisuuteen. Nyky-Suomessa kännyköiltä on lähes mahdotonta saada edes hetken rauhaa – niitä näkee joogasaleissakin.
Tiedän, että kaltaisiani on paljon, mutta omassa lähipiirissäni ei toistaiseksi ole muita tietoisesti sähköyliherkkiä. On masentavaa kysyä joka kerta uudestaan vanhempieni luona yöpyessäni, voisivatko he sammuttaa kännykkänsä edes yöksi. Ei ole helppoa pyytää muitakin ihmisiä rajoittamaan elämäänsä.
Olisi jo korkea aika huomioida sähkömagneettisen säteilyn mahdolliset terveysriskit ja ajatella asioita varovaisuusperiaatteen kautta. Päivittäisen altistumisen vähentämisen voi aloittaa sulkemalla tietokoneen ja langattoman modeemin yön ajaksi.
Sähkö ei tuo onnea
Jaa tämä artikkeli: