Evoluutioteoria kuuluu ihmiskunnan suuriin saavutuksiin siinä missä kyky valmistaa työkaluja. Tiede ei kuitenkaan vastaa, miten työkaluja pitäisi käyttää. Toimintaa ohjaavat arvot tulevat tieteen ulkopuolelta.

Antakaa Darwinille se, mikä Darwinille kuuluu

Luonnontieteiden saavutuksista ei kannata kiistellä Raamattu kädessä. Kreationistikin käyttää lääkkeitä, joiden valmistaminen edellyttää evoluutioteorian pääpiirteiden hyväksymistä.

• 12.11.2009 11:49

Homeet ovat mikroskooppisia, monisoluisina rihmastoina kasvavia sieniä. Niitä on tuhansia eri lajeja tai tyyppejä. Nykyään tiedetään, että se home, joka teki juustosta niin erinomaisen, kuuluu Penicillium-sukuun. Ranskalainen lääkäri Ernest Duchesne (1874–1912) havaitsi vuonna 1896, että kyseinen sieni tappaa bakteereita. Skotlantilaissyntyinen farmakologi Alexander Fleming (1881–1955) huomasi saman vuonna 1928. Pitkällisen kehittelyn tuloksena syntyi penisilliini-antibiootti, jonka massatuotanto aloitettiin Yhdysvalloissa 1944.

Bakteerit ovat siitä ärsyttäviä, että ne voivat tulla vastustuskykyisiksi antibiooteille. Tämä johtuu siitä, että bakteerit eivät ole identtisiä, vaan niiden aineenvaihdunta sopeutuu uusiin olosuhteisiin muita paremmin. Eloon jääneiden jälkeläisistä kasvanut sukupolvi on edeltäjäänsä sopeutuvaisempi.

Tätä on evoluutio, satunnaisen muuntelun ja luonnonvalinnan kautta tapahtuvaa kehitystä. Kontrolloimattomasti käytetyt antibiootit eivät enää tehoakaan bakteereihin. Siksi antibiootit ovat reseptilääkkeitä.

Jumalan kuvasta apinaksi

Maailma on täynnä arkisia esimerkkejä, jotka osoittavat, että vuoden 800 tienoolla markkinapaikaksi perustetussa Shrewsburyn kaupungissa syntyneen Charles Robert Darwinin (1809–1882) eliölajien syntyä koskeva teoria on toimiva. Teorian kypsyttely vei kaksi vuosikymmentä. Marraskuussa 1859 ilmestyi 500-sivuinen Lajien synty luonnollisen valinnan kautta eli luonnon suosimien rotujen säilyminen taistelussa olemassaolosta. Sen ensimmäinen painos myytiin loppuun yhdessä päivässä.

Jo aikalaiset ottivat evoluutioteorian vastaan usein tunteenomaisesti. Kesäkuussa 1860 järjestettiin Oxfordissa suuri väittelytilaisuus, jossa Englannin kirkon piispan Samuel Wilberforcen (1805–1873) kerrotaan kysyneen ”Darwinin bulldoggina” tunnetulta Thomas Henry Huxleylta (1825–1895), oliko tämä apinoiden sukua kenties isän vai äidin puolelta.

Lohkaisun aitous voi olla epävarma, mutta se kertoo jotain aikalaisasenteista. Viktoriaanisen Englannin yleisessä siveää ja pidättyväistä käytöstä korostavassa ilmapiirissä oli loukkaavaa, että ”Jumalan kuva” alennettiin ”vain apinaksi” ja että Jumalan suuresta luomistyöstä tuli yhdessä päivässä pelkkä apinoiden planeetta. Suurin huoli ei kuitenkaan ollut aina uskonnollinen vaan myös poliittinen. Ajateltiin esimerkiksi, että kun ihminen evoluutioteorian myötä tajuaa olevansa pelkkä eläin, hän joutuu alennustilaan, jossa moraali menettää merkityksensä.

Kirkko raivasi tien evoluutiolle

Luonnontieteen ja uskonnon välinen kamppailu on tietyiltä osin kirkonmiesten itsensä aikaansaamaa, sillä vielä Darwinin aikaan tutkimuksen vaikuttimet olivat usein uskonnollisia. Haluttiin tietää, miten Jumalan luoma maailma toimii.

Keskiajan merkittävimpiin ajattelijoihin lukeutunut fransiskaanimunkki Vilhelm Ockhamilainen (n. 1285–1349) opetti, että ainoastaan yksilöt ovat olemassa, eivät mitkään yleiskäsitteet tai ideat, joita siihen asti oli pidetty ihan oikeasti olemassa olevina ja jopa todempina kuin näiden ikuisten lajiolemusten materiaalisia ilmentymiä. Nykyihmisen korviin kaikin puolin järkeenkäypä ajatus kuitenkin merkitsi, että pikku hiljaa yksittäisten luontokappaleiden side niiden jumalalliseen perustaan napsahti poikki. Luonnonilmiöiden yltä riisuuntui tietty ”pyhyyden huntu”, ja lopulta – viimeistään Isaac Newtonin (1643–1727) myötä – aurinkokunnasta tuli vain mekaanisesti toimiva laite.

Länsimaiselle, teknisyyteen taipuvaiselle järjenkäytölle ominainen ”asiat sanotaan niin kuin ne ovat” -tyyppinen luonne oli siis vuosisatoja jatkuneen filosofisen murroksen tulos. Tavallaan on luontevaa, että evoluutioteorian keksijä oli nimenomaan englantilainen herrasmies. Tiede oli jo kauan ennen Darwinia päätynyt tuloksiin, jotka asettivat perinteisen uskonmaailman koetukselle.

Ristiriitaa on turha kieltää

Evoluution ja kirjaimellisesti ymmärretyn luomiskertomuksen välillä onkin pahoja ristiriitoja. Fundamentalistisesti tulkitussa luomiskertomuksessa Jumala luo kaiken valmiiksi yhdellä kertaa. Evoluutioteorian mukaan elämä maapallolla on miljoonien vuosien aikana luonnonvalinnan kautta kehittynyt hyvin yksinkertaisesta muodosta aina vain monimutkaisemmaksi.

Näiden kahden näkemyksen yhteensovittaminen on toivotonta, eikä ole mikään ihme, että luomiskertomuksen kirjaimellinen tulkinta on menettänyt uskottavuutensa. Tosin niin tapahtui fundamentalistienkin keskuudessa itse asiassa jo ennen Darwinia, kun fossiililöydöt osoittivat maapallon vanhemmaksi kuin 6 000 vuoden ikäiseksi.

Ehkä pahin isku on itsensä Ockhamilaisen kynänjälkeä. Niin sanottuna Ockhamin partaveitsenä tunnettu periaate on, että ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen. Teorioista on karsittava kaikki sellaiset tekijät, joita ilmankin tullaan toimeen. Monien nykykosmologien mielestä kaiken alkuun saattanut yliluonnollinen voima on tarpeeton selitys.

Lajien synnyn ensimmäisessä painoksessa Darwin ei mainitse Jumalaa kaikkeuden luojana. Papiston lepyttämiseksi Jumala oli kuitenkin lisättävä toiseen painokseen. A. R. Koskimiehen suomennos kuuluu: ”Jotakin suurenmoista on siinä ajatuksessa, että Luoja on puhaltanut elämän ja sen voimat aluksi vain muutamiin harvoihin tai yhteen ainoaan muotoon ja että kiertotähtemme kiertäessä rataansa järkähtämättömän painolain mukaisesti tuosta yksinkertaisesta alusta on kehittynyt ja edelleen kehittyy mitä kauneimpia ja ihmeellisimpiä muotoja.” Myöhemmin Darwin sanoi katuneensa sitä, että hän taipui yleisen mielipiteen edessä käyttäessään luomisesta raamatullista ilmaisua.

Tiede ei anna tarkoitusta elämälle

On kuitenkin olemassa teologiaa, jossa ajatellaan, että asioiden kuuluukin mennä tätä rataa. Saksalainen teologi Friedrich Gogarten (1887–1968) piti monien pelkäämää tieteen voittokulkua ja osittain juuri siitä seuraavaa maallistumiskehitystä uskon kannalta toivottavana asiana. Kun luonnonilmiöt aiemmin tulkittiin jumalallisiksi väliintuloiksi, tiede on onnistunut hälventämään luonnon yltä taikauskon sumun ja tehnyt näin tilaa tosi Jumalaan kohdistuvalle uskolle.

Tiede on pohjimmiltaan vain tiedonhankintamenetelmä. Luonnontieteen avulla hankittu tieto ei ole luonteeltaan esteettistä, eettistä eikä uskonnollista. Englantilaisen teoreettisen fyysikon Stephen Hawkingin sanoin tutkijoiden keskuudessa vallitsee asenne, että ihmiskunta on vain kemiallista vaahtoa kohtalaisen isolla planeetalla. Kosmisessa mittakaavassa ihmiselämä on kärpäsen surinaa, jolla ei ole merkitystä.

Kukaan ei kuitenkaan elä pitkään pelkän tieteellisen tiedon varassa, vaan ihminen väistämättä ripustaa olemisensa johonkin arvopohjaan. Tieteestä näitä arvoja ei voi johtaa. Penisilliinin bakteereita tappavasta ominaisuudesta itsestään ei voida päätellä, että sen avulla on lääkittävä sairasta. Eikä voida tieteellisesti perustella, keille kaikille lääkettä annetaan silloin, kun sitä ei riitä jokaiselle.

Juuri arvoista riippuu, mitä ihminen tekee tieteellisellä tiedolla. Evoluutioteorian myötä ihmiset keksivät 1800-luvulla huolehtia rotuhygieniasta. Useissa maissa pelättiin, että ihmiskunta rappeutuu, jos paremman väestönosan syntyvyys on pienempi kuin perimältään huonomman. Suomessa tehtiin vuoteen 1970 mennessä 7 530 rotuhygieenistä sterilisaatiota. Ruotsissa vastaava määrä oli noin kahdeksankertainen. Valtaosa sterilisoiduista oli aviottomien lasten äitejä.

Jokaisen yksilön yhtäläinen ihmisarvo on asia, jota ei voi perustella tieteellisesti. Jos maailmankatsomus perustuu pelkkien tieteellisten faktojen varaan, on mielivaltaista, ketä armahdetaan ja ketä ei.

Ja armo oli kai sana, joka jotenkin liittyy uskontoon.

Lisätietoa: Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa. Ursa. 2001.
Ilkka Hanski, Ilkka Niiniluoto, Ilari Hetemäki (toim.): Kaikki Evoluutiosta. Gaudeamus 2009.
http://darwin-online.org.uk
Wikipedia