Synnistä vaietaan. Mitä nykyään pyydetään anteeksi? Kuva: Katri Saarela/Instagram: Kutriart
Anteeksi!
Synti on sana, joka on poistunut arkikielestä. Koska olet viimeksi lukenut sen sanan iltapäivälehdestä tai kuullut sen uutislähetyksessä? Itse en muista.
Synti tuskin on lakannut olemasta. Sana on korvautunut muilla ilmaisuilla. Nykyihminen tuntee kyllä syyllisyyden, muttei kutsu sitä synnintunnoksi. Eikä sillä väliä, sillä tepsivä lääke syntiin ja syyllisyyteen on yksi ja sama: Armahdus. Anteeksisaaminen.
Mielenkiintoista että vaikka synti on kadonnut kielestämme, samaa ei ole tapahtunut sanalle anteeksi. Anteeksi pyydetään ja anteeksi annetaan. Kaiken aikaa. Kaikkialla.
Anteeksi tulee sanasta anne (+ ksi), joka on vanhaa suomea ja tarkoittaa lahjaa. Anteeksisaaminen on lahja. Tästä näkökulmasta avautuu sunnuntain evankeliumiteksti.
Jeesus oli erään fariseuksen kodissa. Sinne ilmaantui myös nainen, josta kerrotaan, että hän eli syntistä elämää. Siinä missä fariseus oli etäinen eikä noudattanut sen ajan käyttäytymistapoja – ei pessyt vieraan jalkoja, ei tervehtinyt suudelmalla, ei voidellut päätä öljyllä – nainen pesi Jeesuksen jalat kyynelillään, voiteli ne öljyllä ja suuteli lakkaamatta hänen jalkojaan.
Jeesus sanoi: se joka on saanut paljon anteeksi, se rakastaa paljon. Ajatus on kiinnostava, sillä Jeesus yhdistää anteeksi saamisen ja rakastamisen.
Fariseus oli itseriittoinen. Hän piti itseään niin hyvänä, ettei eläessään tarvinnut sitä lahjaa, mitä anteeksi saaminen merkitsee. Itseriittoisuudessaan hän menetti myös kyvyn rakastaa.
Olli Valtonen
2. paastonajan sunnuntai
Rukous ja usko
Väri: Violetti
Valo: Kaksi kynttilää
Tekstit: Ps. 25: 1–10; 1. Moos. 32: 23–32; Jaak. 1: 2-6; Luuk. 7: 36–50.
Jaa tämä artikkeli: