Aplodit rikkoivat tunnelman kirkossa
Lämmin kiitos Paavalin seurakunnalle tarjoamastanne pitkäperjantain konsertista. Iso kiitos myös esiintyjille, Graduale-kuorolle ja orkesterille sekä solisteille, jotka koskettavasti tulkitsivat yhden J.S. Bachin varmasti haastavimmista teoksista, H-molli-messun.
Tuskin viimeinen sävel oli kirkossa ehtinyt vaieta, kun joku alkoi taputtaa, ja kohta koko kirkkosali oli täynnä aplodien pauhua. Joitakin vuosia sitten samaisessa kirkossa silloinen kirkkoherra esitti toiveen ennen konsertin alkua, että pidättäytyisimme aplodeista konsertin päätteeksi, olihan kyseessä Herramme ja Vapahtajamme kuolinpäivä. Näin myös toimittiin. Oli erittäin puhuttelevaa istua täpötäydessä kirkossa pitkän konsertin päätteeksi, rikkumattomassa hiljaisuudessa.
Elin toivossa, että tästä tulisi pysyvä käytäntö, mutta jo seuraavana vuonna se oli unohdettu. Koin loppushow’n hyvin kiusalliseksi. Tänä vuonna uskaltauduin vuosien tauon jälkeen taas kirkon penkkiin ja jouduin pettymään.
Itsekin kuorossa laulaneena arvostan suuresti esiintyjien vaivannäköä ja oman vapaa-aikansa uhraamista teosten harjoitteluun. Kuorolaisena en mitenkään loukkaantuisi, jos esityksen päätteeksi aplodit jäisivät saamatta.
Konsertin ohjelmalehtisessä mainittiin, että (tämänkin) sävellyksensä loppuun Bach kirjoitti kirjaimet S.D.G. Soli Deo Gloria, yksin Jumalan kunniaksi. Emmekö mekin voisi kunnioittaa säveltäjämestarimme toivetta, yksin Jumalan kunniaksi?
Monien musiikinystävien puolesta,
Riku Vartiainen
Jaa tämä artikkeli: