Italia kutsuu. Lokakuinen juhla Roomassa. Orlov Pimen Nikititsin (1812–1863) maalaus vuodelta 1851. Kuva: Tretjakovin galleria, Moskova
Arjen yläpuolella
Tretjakovin gallerian seesteinen salonkitaide edustaa juuri sitä kauneuskäsitystä, johon modernistit halusi ottaa etäisyyttä.
Pääkaupunkiseudun taiteenystäviä hemmotellaan nyt kahdellakin näyttelyllä, joita mainostetaan emomuseonsa mestariteoksilla. Ateneumin Picasso lienee jo monille tuttu, mutta moskovalaisen Tretjakovin gallerian akatemiataide sijoittuu taidehistoriassa aivan toiseen kohtaan kuin taiteen rajoja koetellut Picasso.
Venäläisten taiteilijoiden seesteiset, ihanteelliset ja klassista kauneutta uhkuvat teokset edustavat juuri sitä kauneuskäsitystä, jota vastaan modernistit alkoivat ottaa etäisyyttä.
Venäjän 1800-luvun maalaustaiteesta tunnetaan hyvin kaksi keskenään erilaista taiteilijaryhmää: yhteiskunnan arkea kuvaavat realistit ja toisaalta akateemiset salonkimaalarit. Viimeksi mainittujen taiteeseen on Suomessa ollut harvoin jos koskaan mahdollisuus tutustua näin kattavasti.
Tennispalatsin näyttelyn 140 taideteosta jakautuvat kymmeneen katsojaystävällisesti rajattuun teemaan kuten Unelma Italiasta, Arjen kauneus ja Raamatulliset aiheet.
Akatemiamaalaus ei ole menneinä vuosikymmeninä ollut niin ”muodissa” kuin kantaaottavampi ja ehkä suomalaiselle taideyleisölle tutumpi ja rosoisempi realismi, johtohahmonaan Ilja Repin.
Akatemiamaalareista valtaosa opiskeli Venäjän johtavassa taidekoulussa, Pietarin taideakatemiassa, ja heidän tuotantoaan luonnehtii siloisuus, tarkkuus ja pyrkimys virtuoosimaiseen tekniikkaan. Historialliset, mytologiset ja raamatulliset teemat olivat suosiossa, maalauksissa yhdistys usein kauneus ja pyhyys.
”Katsoja voi rauhassa keskittyä taiteen eheyttävään harmoniaan ja visuaaliseen nautiskeluun.”
Akatemiataiteen ihanteena oli antiikin Kreikka, ja maalauksissa esitettiin ylimaallista kauneutta ja aistinautintoja ympäristöissä, jotka ovat usein kuin oopperoiden lavasteista.
Kuvat tehtiin ennen kaikkea katsojien nautittavaksi, niiden todenmukaisuus ei ollut niin tärkeää. Muotokuvan henkilöä ja maisemaa kaunisteltiin. Nykyajan valokuvien ”photoshoppaus” ei ole siis aivan uusi ilmiö.
Tretjakovin gallerian apulaisjohtaja Lidija Iovleva muistutti lehdistötilaisuudessa, että teoksista on turha yrittää etsiä sellaista, mitä niihin ei ole laitettu, esimerkiksi yhteiskunnallisuutta ja tarkkaa psykologista kuvausta.
Katsoja voi rauhassa keskittyä olennaiseen, taiteen eheyttävään harmoniaan ja visuaaliseen nautiskeluun. Tarjolla on paljon ylellisiä materiaaleja: silkkiä, helmiä ja kullan kimallusta, viatonta kauneutta ja veikeää eroottisuutta.Akatemiamaalauksen suosituin aihe oli muotokuva. Mallien vaurautta korostettiin kallisarvoisilla vaatteilla ja asusteilla.
Myös maalausten kehykset kertovat taiteen arjen yläpuolelle nostavasta kauneusihanteesta. Kehykset ovat noin puolessa näyttelyn maalauksista yhä alkuperäiset.
Tennispalatsin seinillä vilisee nimiä, joista vain harva on minulle ennestään tuttu. Esillä on myös veistoksia ja suomalaisista museoista lainattua kulttuurihistorialista esineistöä, mutta ne jäävät sivuosaan.
Etukäteen valokuvista nähdyt maalaukset ovat aitoina huumaavan värikkäitä, yllättävän kookkaita ja suloudessaan ja taituruudessaan lumoavia. Ne imaisevat katsojan maailmaansa kauneutensa vangeiksi.
Kauneuden pauloissa – mestariteoksia Tretjakovin gallerian kokoelmista. Taidemuseo Tennispalatsi, avoinna 14.3.2010 asti ti–su klo 11–19, ma suljettu.
Oheisohjelmana mm. työpajoja eri ikäisille sekä asiantuntijaopastuksia. Liput 9/7 euroa, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Perjantaisin klo 11–16 vapaa pääsy.
Yhteislippu Ateneumin Picasso-näyttelyn kanssa 20 e (norm. aikuisten hinta yht. 25 e).
Jaa tämä artikkeli: