Arka paikka
Seppo Simola totesi pääkirjoituksessaan 10.10.: ”Kirkolliselle lehdelle oman yhteisön arvosteleminen on arka paikka... Siksi kirkollinen journalisti tunteekin aina jonkinlaista ylpeyttä, kun häntä syytetään oman pesän likaamisesta tai niin kuin jotkut kauniisti sanovat kusemisesta omiin muroihin.”
Simolan rooli seurakuntayhtymän viestintäjohtajana ja Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittajana on ristiriitainen. Viestintäjohtajan rooliin sen enempää kuin journalismiinkaan ei sovi oman pesän likaaminen. ”Maallisissa firmoissa” tällaisesta toiminnasta vedettäisiin nopeasti karut johtopäätökset.
Simolan kirjoitusten kylvö on saattanut kirkolliset liberaalit ja konservatiivit vihoihin keskenään, minkä seurauksena kummastakin porukasta on erottu kirkosta. Simola on pitkin aikaa kirjoittanut homoista, ja 10.10. ilmestyneessä lehdessä muisteltiin Jani Toivolan haastattelun muodossa kahden vuoden takaista TV2:n homoiltaa ja sen aiheuttamaa erovyöryä.
Vietän vuosittain eripituisia jaksoja Tukholmassa, joten tunnen myös Ruotsin ilmastoa, jolla on näissäkin asioissa pitemmät ja asiallisemmat perinteet ja perusteet. Siellä Kirkko ja kaupungin ja Simolan tapaista kirjoittelua pidettäisiin tasa-arvorikkeenä, koska lesbot on unohdettu lähes tykkänään.
Kirkollisen lehden päätoimittajana Simolan tulisi tutkia Raamattua. Apostoli Paavali kirjoittaa toisessa kirjeessään Timoteukselle: ”Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.”
Lasse Hovi
Jaa tämä artikkeli: