— Kansankielisyys on palautettava keskeiseksi periaatteeksi luterilaisessa Jumalan palvelemisessa — myös piispojen osalta! vaatii arkipiispa Juha Luodeslampi.
Arkipiispa haastaa arkkipiispan
— Puusepän poika Jeesus oli perusjätkä. Miksei piispakin puhuisi ja toimisi tavisten arjen tasolla? kysyy arkipiispa Juha Luodeslampi.
Auringon ja lapioinnin lämmittämä arkipiispa paiskii lumitöitä omakotitalonsa pihalla Korsossa. Lumivallit ovat liki metriset, mutta katto on onneksi jo tyhjennetty oikeaoppisesti niin kuin asuntoministeri Jan Vapaavuori meitä ohjasti.
— Välillä näyttää, että täällä hukkuu lumeen! huudahtaa Juha Luodeslampi.
Hän ylistää yhtä kaikki kaunista korsolaisympäristöä, jossa voi kokea vuodenaikojen vaihtelun ja nähdä itsensä osana Suurempaa kokonaisuutta.
— Tämä talvi saa tietoiseksi siitä, että ihminen on aika pieni. En voi määrätä katolle kertyvän lumen määrää, mutta suhteeni siihen voin määritellä myönteisesti, filosofiseen fundeeraamiseen taipuvainen pastori pohtii.
Tuulipukujen kauneinta kahinaa
Teologi, kuvataiteilija ja kirjailija Juha Luodeslampi työskentelee lehtorina Järvenpään seurakuntaopiston Uskonnonpedagogisessa instituutissa. Hän nousi syksyllä mediassa esiin arkkipiispa-pelin mustana hevosena.
Kohina alkoi, kun Juha julkaisi blogissaan (arkipiispa.blogspot.com) kirkollisia teesejä humoristiseen tyyliin mutta terävin tarkoitusperin:
"Kirkkomusiikkiuudistus alkaa julistamalla tuulipukujen kahina kauneimmaksi liturgiseksi musiikiksi.
Kirkon tuotetta ei saa pilata huonolla lavashow’lla."
"Jos kirkolliskokous päätyy ottamaan pyhimykset uudelleen käyttöön, on luterilaisella listalla oltava Reino Helismaa, Toivo Kärki, Siiri Angerkoski, kaikki Helsingin aseman entiset kengänkiillottajat ja muut arjen saarnamiehet ja naiset."
"Leipäjono on rakkauden ja perisynnin ilmaus."
"Syrjäytyneissä nuorissa on kirkon tulevaisuus."
Juhan kaverit perustivat Facebookiin ryhmän "Juha Luodeslampi arkipiispaksi" (yhdellä k:lla). Lähes 200-päiseksi paisuneeseen tukiryhmään liittyi etenkin nuoren polven papistoa.
Kehittyvien hiippakuntien Suomi -kannatusyhdistys nosti arkipiispan mukaan myös varsinaisiin arkkipiispa-spekulaatioihin.
Kirkkoruhtinaat, palatkaa arkeen!
Juhan kannatus arkkipiispaksi ei arvatenkaan riittänyt.
Tänään käydään arkkipiispan vaalin toinen kierros piispa Kari Mäkisen ja professori Miikka Ruokasen välillä.
— En kadu yhtään, että laitoin itseni likoon. Sanoma, jota halusin ajaa, pääsi kuuluville. Kampanjamme herätti vilkkaan keskustelun.
— Parasta on, että lähes aina kun vaaleista kerrottiin, teologisia teesejäni nostettiin esiin. Ne ovat vapaasti käytettävissä keskustelun pohjana myös Helsingin piispanvaaleissa. Olen iloinen, jos piispat haluavat edistää teesejäni.
Luodeslammesta oli juttua maakuntalehdissä, Helsingin Sanomissa, iltapäivälehdissä, Ylessä ja televisiossa.
— Maallinen media ja kirkon rivijäsenet kaipasivat selvästi sellaista viestiä, joka nousee ruohonjuuritason teologiasta. Me tarvitsemme kirkossa kiemurtelematonta, suoraa puhetta sekä vahvasti positiivisia juttuja ja huumoria.
Arkipiispan mielestä piispojen ja muidenkin kirkon virkamiesten tulisi oitis unohtaa kirkkoruhtinaiden kujeet ja keskittyä kansankirkolliseen arjen kristillisyyteen.
Miten haluat evästää erityisesti uutta arkkipiispaa?
— Ole mieluummin hyvien ja kauniiden asioiden puolesta — ja aina ihmisten puolesta — kuin ketään vastaan! Ja muista, että se hyvä ja kaunis toteutuu raadollisen arjen keskellä.
Eronneiden ja karanneiden kaveri
Arkipiispa soisi, että tuleva arkkipiispa olisi myös kirkosta eronneiden, karanneiden ja vieraantuneiden paimenystävä.
— Viran sijoituspaikka olkoon ostoskeskuksissa, siltojen alla, konepajoissa, kroonikko-osastoilla ja EU-projekteissa, hän linjaa.
Juha Luodeslammen mielestä kirkon tärkein työ tehdään paikallistasolla: maallikkojen, lasten, vanhusten ja diakonian parissa; ostoskeskusten miesten ja naisten kanssa sekä kirkollisissa toimituksissa.
"Myös kirkon instituutiona pitäisi nauraa jäykkyydelleen."
Kirkko ei valitettavasti anna aina julkilausumiaan ostoskeskusten kansan ymmärtämillä sanoilla. Teologiset ristiriidat ja tuskailut saavat suuremman huomion kuin kirkon arvokas perustyö.
— Kuilu julkisuudessa esiintyvän kirkon ja tavallisten ihmisten hyväksi havaitseman kirkon välillä johtuu siitä, että media keskustelee lähinnä organisaation johdon kanssa. Ajatus on, että viisaus kertyy hierarkian yläpäähän.
— Mutta kirkon juttu on käänteinen. Kiinnostavimmat asiat tapahtuvat siellä, missä evankeliumin voima tulee todeksi ihmisten heikkoudessa. Siksi todelliset rakkauden teot syntyvät ruohonjuuritason rikkinäisyydessä eivätkä menestyksen ja vallan siipeilyssä.
Juha viittaa pyhään Laurentiukseen, jota vaadittiin luovuttamaan Rooman seurakunnan varat keisarille.
Tuleva marttyyri jakoi varat köyhille, kiikutti sitten köyhät keisarin eteen ja sanoi: Köyhät ovat kirkon aarre.
Naurava kirkko tekee hyvää
"Jumalalla on huumorintaju vaikka teologeilta se joskus puuttuisi. Naurava kirkko tekee hyvää", Juhan teesi julistaa.
— Meidän kirkon työntekijöiden haaste on oppia nauramaan itsellemme ja meistä muodostetuille karikatyyreille. Myös kirkon instituutiona pitäisi nauraa jäykkyydelleen, Juha Luodeslampi kommentoi.
Kun hänen kampanjaansa arvosteltiin piispainstituution karnevalisoinnista, tukijat kirjailija Jaakko Heinimäki ja elokuvatuottaja Timo Korhonen puolustautuivat Kotimaa-lehdessä:
"Luodeslammen kampanja oli tarkka ja punnittu puheenvuoro ajassa, jossa hierarkiat ovat romahtaneet ja viestintä muuttunut horisontaaliseksi. Ihmiset liittyvät yhteen ja pitävät myös hauskaa. Tämä on juuri sitä kirkon kuuluttamaa yhteisöllisyyttä."
Juha korostaa, että hänen teesiensä takana on vakavaa teologiaa.
— Kirkosta näkyy mediassa lähinnä kiistely naispapeista ja homoista. Motiivinani oli nostaa esiin kaikki se positiivinen, mitä seurakuntien rivijäsenet ja -työntekijät tekevät.
Kalastajat ja muut arjen sankarit lähtivät seuraamaan puuseppä Jeesusta, ja tavallisissa ihmisissä — eikä eliitissä — on Juhan mielestä yhä luterilaisen kirkonkin tulevaisuus.
— Minkä tahansa organisaation yläpäästä välittyy helposti pönäkkä ja synkänvakava kuva. Arjen tasolla toimivan kirkon tulee pönöttämisen sijaan käyttää lihaksi tulevaa rakkauden ääntä.
Jaa tämä artikkeli: