Arkityötä Pietarissa
Tuulikki Vilhunen kertoo kuvapäiväkirjassaan työstään Pietarissa Inkerin kirkon ja Pyhän Marian seurakunnan tiedottajana vuosina 2007–2012. Hänen työnantajansa on Suomen Lähetysseura. Tiheät päiväkirjamerkinnät ja Vilhusen runsas valokuva-aineisto antavat hyvän kuvan lähetystyöntekijän arjesta.
Työkausi alkaa venäjän kielen opinnoilla. Inkerin kirkossa on jo kauan ollut jäseniä, jotka eivät puhu sanaakaan (iso)vanhempiensa äidinkieltä suomea. Nykyisin kirkko on monikansallinen ja ulottuu Murmanskista Pohjois-Ossetiaan.
Vilhunen hoitaa kirkon suomenkielistä tiedotusta ja markkinointia konserttijulisteista lehdentekoon asti. Hän opastaa lukemattomia vierailijaryhmiä Suomesta ja toimii toimittajien yhteyshenkilönä. Lämpimät välit syntyvät kirkon tukeman lastenkodin lapsiin.
Työtä on välillä uuvuttavan paljon ja tekniset ongelmat haittaavat sekä työtä että asumista. Toisaalta työkaudet ovat lyhyitä, kolmisen kuukautta syksyllä ja neljä keväällä.
Vilhusta voi kiittää rehellisyydestä: arki ei aina ole auvoista edes ihaillussa Inkerin kirkossa, joka on ihmeellisesti herännyt henkiin vainovuosikymmenten jälkeen. Vapaa-aikana hän kulkee avoimin mielin kaupungilla, joutuu juttusille satunnaisten kulkijoiden kanssa ja kauneudentajuisena ihmisenä osaa nauttia huippukonserteista, baletista ja arkkitehtuurista.
Toisaalta rivien väliin tuntuu jäävän paljon. Ehkä ulkopuolisuuden tunnetta vuosienkin jälkeen? Hiukan häiritsee se, että joistakin ihmisistä puhutaan koko nimellä, toisista vain etunimellä ja eräiden nimet jätetään mainitsematta.
Eira Serkkola
Tuulikki Vilhunen: Keisarien kaupungissa. Kuvapäiväkirja Pietarista. SLS 2013. 230 s., 32 e.
Jaa tämä artikkeli: