Kuva: Kirkon kuvapankki
Arkkipiispa: "Kaikkein raskaimman kokemuksen kieli voi olla hiljaisuus"
Arkkipiispa Kari Mäkinen herätteli eilen Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla pitämässään puheessa kuulemaan kerrottujen tarinoiden rinnalla myös niitä kertomuksia, joista vaietaan.
”Voi olla, että kaikkein raskaimman kokemuksen kieli ei ole huuto vaan hiljaisuus. Irakin ja Syyrian pommitusten keskeltä ei kantaudu räjähdysten ja kauhunhuutojen ääni vaan hiljaisuus.”
Mäkinen puhui Arvojen Akatemian ja Arvojen Areenan kaikkien kurssien yhteisessä illassa.
Kerrottuja, julkisia kertomuksia piispa luonnehtii niiksi, joilla yhteisesti yritetään luoda merkitystä ja mieltä. Niissä kerrotaan voitoista ja tappioista, menestyksestä, epäonnistumisista, vaikeuksista ja selviytymisestä. Näihin tarinoihin kietoutuvat puheet arvoista.
Toiset kertomukset Mäkinen määrittää niiksi tositarinoiksi, jotka ovat koteloituneet muistin salaisiin huoneisiin.
”Arvelen, että niissä ei puhuta arvoista. Pikemmin kysymys on arvottomuudesta − enkä tarkoita tällä arvojen puutetta vaan arvottomuuden kokemusta. Köyhyyden häpeää, erilaisuuden häpeää, mielen särkyneisyyden häpeää on koteloituneena tämän hetken suomalaisen kertomuksen keskelle. Siellä asuu ääneen lausumaton kysymys, onko minulla tällaisena oikeus olla olemassa, vai onko minun kerrottava jotain toista kertomusta, jäsentyneempää, pystyvämpää, ehjempää, yritteliäämpää”, Mäkinen toteaa.
Mäkinen arvioi, että mitä kovemmalla äänellä yhteisistä arvoista puhutaan, sitä syvemmälle painuvat yksityiset häpeän ja arvottomuuden tarinat ja sitä syvempi on vaikeneminen.
”Pahimmillaan arvottomuuden ja tarkoituksettomuuden kokemus muuttuu katkeruudeksi, katkeruus synnyttää tyhjyyttä ja väkivaltaa, jonka keskellä millään ei ole arvoa. Voi olla, että jotain vaiettuja, kätkettyjä tarinoita on viime päivinä purkautunut väkisin näkyviin Pariisin ja Brysselin lähiöistä. En sano tätä yrittääkseni selittää, vaan kysyäkseni”, arkkipiispa pohtii.
”Lopulta, perimmältään, arvoja ja arvojen tunnistamista tärkeämpää on tunnistaa arvottomuuden kokemus. Ilman sitä arvoja seuraa armottomuus. Tärkeämpää kuin saada äänensä kuuluviin ja seistä varmana, on kuulla hiljaisuus ja vaikeneminen.”
Jaa tämä artikkeli: