null Arkkipiispaan kohdistuu ristiriitaisia odotuksia

Kirkon keulakuva. Kuinka arkkipiispa voi täyttää hänelle asetetut vaatimukset ilman, että hän jäykistyy suojakuorensa alle? Siinäpä vasta pulma. Kuva: Esko Jämsä

Kirkon keulakuva. Kuinka arkkipiispa voi täyttää hänelle asetetut vaatimukset ilman, että hän jäykistyy suojakuorensa alle? Siinäpä vasta pulma. Kuva: Esko Jämsä

Arkkipiispaan kohdistuu ristiriitaisia odotuksia

Arkkipiispapeliä käydään kirkon kulisseissa täysillä. Kirkko ja kaupunki sotkeutuu peliin kysymällä arkkipiispan pätevyysvaatimuksista kolmelta kirkkoa tuntevalta henkilöltä.

Tätä kysyttiin:

1. Mihin arkkipiispaa tarvitaan?
2. Mitä ominaisuuksia arkkipiispalla pitäisi olla?
3. Kuka olisi hyvä mies/nainen arkkipiispaksi?
4. Onko nykyinen tapa valita arkkipiispa paras mahdollinen?

Reetta Meriläinen, Helsingin Sanomien päätoimittaja:

1. Arkkipiispaa tarvitaan kirkon kasvoiksi ja puhelinnumeroksi, jolle isojen kysymysten herätessä soitetaan. Arkkipiispa on hengellinen seniorijohtaja kalenteri-iästä riippumatta.

2. Arkkipiispan tulisi olla luterilaisuuden asiantuntija, mutta hänen täytyy tuntea myös muita uskontoja. Arkkipiispalla pitää olla palava sydän ja vahva usko, avoimet silmät ja korvat. Hänellä pitää olla viisautta ja nöyryyttä, mutta myös rohkeutta johtaa. Hän saa erottua. Hyvä, ymmärrettävä ilmaisu on eduksi

3. Arkkipiispaksi kävisivät piispainkokouksen sihteeri Jari Jolkkonen, hiippakuntasihteeri Irja Askola tai Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Maarit Hytönen.

4. Arkkipiispa pitäisi valita valtakunnallisilla vaaleilla. Nyt vaaleihin vaikuttaa liikaa se, onko henkilö tunnettu Turun tienoilla.

Kaarlo Kalliala, Turun arkkihiippakunnan hiippakuntadekaani:

1. Arkkipiispaa tarvitaan antamaan kirkolle kasvot. Kirkossa tarvitaan joku edustamaan kokonaisuutta, tekemään selkoa linjasta ja tulkitsemaan uskoa ja elämää julkisuudessa.

2. Arkkipiispan tulisi olla Jumalasta pääsemättömissä. Hänen ei passaa lumoutua asemastaan, mutta pitää lujasti kiinni tehtävänsä arvosta. Hänen on hyvä tuntea olonsa kotoisaksi omassa ajassaan, mutta olla sen suhteen rento ja riippumaton. Kommunikoijana arkkipiispan pitäisi olla lahjakas, ihmisenä suvaitsevainen ja rohkea. Arkkipiispan arjessa on paljon hallintotyötä: sitäkin pitää osata ja kestää.

3. Arkkipiispaksi kävisi joku sellainen, jossa muut tunnistavat arkkipiispan ominaisuuksia selvästi enemmän kuin hän itse.

4. Helsingin suunnalla on herpaantumatonta kiinnostusta säätää vaalia, mutta nykyinen valitsijajako – 30 prosenttia arkkihiippakunnan ulkopuolelta – on hyvä. Ei arkkipiispoja ennenkään ole solkenaan omasta hiippakunnastaan valittu.

Jaakko Heinimäki, kirjailija ja pastori:

Turkulaiset valitsevat arkkipiispan

  • Arkkipiispa Jukka Paarma jää eläkkeelle keväällä.
  • Valtaosa arkkipiispan vaalin 1 236 äänioikeutetusta on Turun seudulta.
  • Äänestää saavat Turun arkkihiippakunnan papit ja lehtorit sekä hiippakuntavaltuuston ja seurakuntien maallikkovalitsijat.
  • Äänestää saavat myös kirkolliskokouksen pappis- ja maallikkoedustajat.
  • Äänioikeutettuja ovat myös muiden hiippakuntien hiippakuntavaltuustojen ja tuomiokapitulin jäsenet.
  • Vaalipäivä on 18.2.2010 ja tarvittaessa 11.3.
  • Uusi arkkipiispa aloittaa kesäkuun alussa 2010.
1. Hallinnollisesti ottaen arkkipiispaa tarvitaan ”kaitsenta-alueensa” – kuten hurskahtava termi kuuluu – piispan hommiin sekä kirkon hallinnollisiin johtotehtäviin. Toisaalta arkkipiispaa tarvitaan kirkon ja kristinuskon ääneksi julkisessa keskustelussa. Olisi onnellista, jos arkkipiispa voisi toimia myös jonkinlaisena hengellisenä ohjaajana. 

2. Hänen tulisi olla sillä tavalla nahoissaan pysyvää sorttia, että ei hurmaantuisi omasta asemastaan. Hänen tulisi kyetä ajattelemaan viisaasti, eikä hyvä ulosantikaan haitaksi olisi.

3. Nykyisistä piispoista tulee kyseeseen Kari Mäkinen. Pidän hänen fundeeraavasta tyylistään sekä hänen koruttomasta kristillisyydestään. Toinen hyvä ehdokas on Hilkka Olkinuora: taitava keskustelija, joka osaa tulkita kristinuskon sisältöä maallistuneessa kulttuurissa. Hänellä on myös johtajakokemusta ja tajua päätöksenteon mekanismeista.

4. Nykyisessä valintatavassa korostuu arkkipiispan asema Turun arkkihiippakunnan arkkipiispana. Eli jos pidetään optimaalisena tilannetta, että turkulaiset valitsevat arkkipiispan, tapa on paras mahdollinen. Muuten olen sitä mieltä, että Suomessa voisi olla kaksi arkkipiispaa aivan kuten Englannin kirkossa on Canterburyn ja Yorkin arkkipiispat. Arkkipiispan hallinnollisia velvoitteita voisi silloin jakaa, jolloin aikaa jäisi enemmän olennaisempiin asioihin.

Koonnut:

Jaa tämä artikkeli: