Arkkipiispalla on sydän paikallaan
Arkkipiispa Kari Mäkisen anteeksipyyntö seksuaalivähemmistöiltä on saanut osakseen kritiikkiä. Väinö Hotin (K&k 20.8.) mielestä Raamattu on Jumalan itsensä sanelemaa tekstiä, jonka kaikenlainen tulkitseminen ja suhteellistaminen on väärin. Teuvo Eskelinen (K&k 27.8.) lisää vettä myllyyn huomauttamalla, että Mäkinen on tyystin unohtanut työnantajansa Jumalan määräykset.
Näin vahvoilta näkemyksiltä odottaisi tietenkin johdonmukaisuutta. Iankaikkisen, muuttumattoman sanan mukaan eläminen edellyttäisi myös esimerkiksi orjuuden hyväksymistä, sapattina työskentelevien surmaamista ja parranajosta pidättäytymistä. Seisovatko herrat yhtä vakaasti näidenkin Jumalan määräysten takana, vai olisivatko ajat ja tavat sittenkin muuttuneet 2 000 vuodessa?
Kun ajattelee vanhoillisen fundamentalismin ja muiden ääriliikkeiden aiheuttamia tuhoja historian sivuilla, tuntuu käsittämättömältä, että pyhien tekstien kirjaimellisen tulkinnan kannattajia riittää aina vain. Itsepäisyys ja oman mielipiteen tuputtaminen muille niinkin henkilökohtaisissa asioissa kuin uskomuksissa on vielä tänäkin päivänä yksi merkittävimmistä syistä sotiin ja ylipäänsä kärsimykseen maailmassa. Useimpien uskontojen syvä ydin itse asiassa taisteleekin ääripäitä vastaan jonkinlaisella ajatuksella kultaisesta keskitiestä, jonka fundamentalistit kiertävät kaukaa. Kristinuskon ydinsanoma nivoutuu lähimmäisenrakkauteen, joka taas ikuisen sanan ystäviltä on päässyt unohtumaan.
Eikä vain se. Raamatun taivas on Väinö Hotin mukaan paikka, jonne ei pääse ”ainuttakaan minkään synnin harjoittajaa”. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven, sanoi kuitenkin Jeesus, kristinuskon mukaan ainoa kaikista synneistä vapaa, jonka kuoleman ja ylösnousemuksen kautta uskovaiset saavat syntinsä anteeksi. Mahtaisi olla Jeesuksella yksinäistä Hotin kuvailemassa taivaassa.
Arttu Haglund
elokuvaohjaaja, Helsinki
Jaa tämä artikkeli: