Arkkipiispan saarna kosketti
Kirkko ja kaupungissa on käyty omituista keskustelua valtiopäivätoiminnan 150-vuotisjuhlan juhlajumalanpalveluksen tapahtumista ja arkkipiispan pitämästä saarnasta. Koska oli itsekin paikalla, tekee mieli sanoa keskustelun jatkeeksi jotakin.
Koska kyseessä oli minulle ensimmäinen valtiollinen jumalanpalvelukseni, minä suorastaan innostuin. Arkkipiispa Kari Mäkisen pitämä saarna oli väkevä puheenvuoro tavallisen ihmisen puolesta. Arkkipiispa puhui sapatin (vapaa-aika) merkityksestä ihmiselle koskettavalla tavalla. Saarna löytyy arkkipiispan verkkosivuilta, kannattaa tutustua.
Mäkinen puhui Jeesuksesta, sapatista ja vesitautisesta miehestä, jonka Jeesus paransi sekä farisealaisista. Tässä maistiainen yhdestä tämän vuoden merkittävimmistä yhteiskunnallisista puheenvuoroista:
”Juuri nyt, epävarmuuden, kovien asenteiden ja niukkenevien resurssien keskellä illallisista fariseuksen luona on syytä lukea erityisellä painavuudella ja tunnistaa yhteiskunnan eettinen ja inhimillinen kantovoima. On edelleen syytä kysyä, missä ovat vesitautinen mies ja hänen kohtalotoverinsa. Nytkin illallisilla keskustellaan, sapattisääntöjen tapaan monimutkaisen palvelujärjestelmän rakenteesta, kustannustehokkuudesta, kilpailukyvystä ja kestävyysvajeesta. Niitten pohjalta yhteiskunnan järjestystä nyt arvioidaan. Ja vaarana on, että vesitautinen mies jää näkemättä. Siksi on syytä jatkuvasti korostaa ja muistuttaa: Jeesus nostaa vesitautisen miehen kaiken keskelle. Siinä on yhteiskunnan varsinainen arviointikriteeri: mitä heikoimmille ja hiljaisimmille tapahtuu, miten heidät todellisuudessa nähdään. Yhtä vähän kuin ihminen on sapattia varten, yhtä vähän hän on kilpailukykyä, palvelujärjestelmää tai taloutta varten. Ne ovat ihmistä varten. ”
Tämän jälkeen keskustelu lauletuista virsistä ja paikalla laulaneesta nuorisokuorosta tai muista muotoseikoista tuntuvat kovin merkityksettömiltä asioilta.
Arto Nieminen
Journalistiliitto
Jaa tämä artikkeli: