Arkun äärellä
Tapakouluttaja Kaarina Suonperän vinkit hautajaisvieraille.
http://www.youtube.com/watch?v=yZn8deIpAvI
- Asiallinen pukeutuminen hautajaisissa on edesmenneen ja surevien omaisten kunnioittamista.
- Mies voi pukeutua mustaan, tummansiniseen tai tummanharmaaseen pukuun, valkoiseen paitaan ja mustaan solmioon. Jalassa ovat mustat sukat ja nauhakengät.
- Nainen pukeutuu mustaan tai tummaan asuun. Asun tulee olla asiallinen ja peittävä. Hameen tulee yltää polviin ja pusero voi olla musta, harmaa, valkoinen tai tumman lila. Hattua ja hansikkaita saa käyttää. Jalassa ovat tummat sukat ja umpikärkiset kengät.
- Lapsia ei tarvitse pukea mustiin, mutta kirkkaita värejä olisi hyvä välttää. Pojalle sopivat tummansiniset tai harmaat suorat housut, kauluspaita ja hillityn värinen neule. Tytölle sopivat tummansininen tai muu hillityn värinen asu. Jalkineet ovat mielellään tummat.
Ilo ja kiitos tulevat harvalle ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan hautajaisista. Mutta nekin ovat osa hautaan siunaamista.
– Läheiset kokoontuvat muistelemaan ja kiittämään siitä, että tämä ihminen oli keskellämme, Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherra Jukka Nevala pohtii.
Hautajaisissa vainaja siunataan odottamaan ylösnousemuksen aamua. Mitä se tarkoittaa?
– Elämä ei pääty kuolemaan, Nevala sanoo.
– Hautajaiset tuovat tukea, lohdutusta ja jälleennäkemisen toivoa.
Hautajaisvieraat istuvat kirkossa tai kappelissa läheisyysjärjestyksessä: lähimmät omaiset tulevat etupenkkiin ja heidän taakseen istuutuvat muut sukulaiset. Hieman taaemmas jäävät ystävät, työtoverit ja muut.
– Siinä järjestyksessä lasketaan myös kukat.
Arkunkantajan tehtävä on hautajaisvieraalle raskas sekä konkreettisesti että henkisesti. Nevalan mielestä se on raskaudestaan huolimatta suuri kunnia. Useimmiten kantajina on vainajalle läheisiä miehiä, mutta arkkua voivat kantaa myös naiset.
– Vantaalla toimitaan niin, että arkku on jo valmiina alttarilla odottamassa. Kun siunaus on luettu ja virsi veisattu, vahtimestari kutsuu kantajat, joita tarvitaan kuusi, Nevala kertoo.
– Läheisin lapsi tai muu lähin omainen asettuu kantamaan niin, että hän on lähimpänä sydäntä, arkun takaosassa.
Kantajat vievät arkun lavetille, jolla arkku kuljetetaan haudalle. Perillä kantajien tehtävänä on laskea arkku tasatahtiin liinojen varassa hautaan. Sen jälkeen haudalla rukoillaan ja lauletaan virsi.
Polttohautaus on yleistynyt viime vuosina. Nevala arvioi, että Vantaalla noin puolet hautauksista on polttohautauksia. Jos vainaja on toivonut polttohautausta, se vaikuttaa hieman siunaustilaisuuden kulkuun.
– Kukat lasketaan kappelissa tai kirkossa arkulle, johon ne jäävät. Arkku jää kappeliin tai se kannetaan autoon, joka vie sen krematorioon. Uurna haudataan viikon tai parin kuluttua.
Polttohautauksessa on siis kaksi eri tilaisuutta, siunaustilaisuus ja uurnanlasku.
– Arkkuhautauksessa on se hyvä puoli surun kannalta, että koko prosessi käydään läpi yhdellä kertaa hautaan asti. Lapsikin näkee, että nyt se arkku meni tuonne hautaan.
Lapset ovat hautajaisiin yhtä tervetulleita kuin aikuiset.
– Lapsen on hyvä nähdä, mitä kaikkea elämään kuuluu, Nevala rohkaisee.
Vaikka taapero juttelisi tai hihkuisi läpi toimituksen, siitä ei ole haittaa.
– Kyllä ääntä maailmaan mahtuu. Jos lasten äänet kovin häiritsevät, heidän kanssaan voi käydä kävelemässä kirkon tai kappelin takaosassa.
Itku on luonnollinen osa hautajaisia. Sitä ei tarvitse peitellä tai pelätä.
– Suru ja kyynelet ovat elämän merkki. Missä sitten itketään, jos ei hautajaisissa?
– Surua ei voi oikaista. Se tulee joka tapauksessa tavalla tai toisella esiin.
Jaa tämä artikkeli: