Tekopyhät. Syyllistäjä ei näe omia vikojaan.

Armoa!

• 07.07.2014 14:00

Lainopettajat ja fariseukset toivat Jeesuksen tykö naisen, joka oli saatu kiinni aviorikoksesta. ”Mitä mieltä olet, se pitäisi lain mukaan kivittää”, he sanoivat.

Jeesus kirjoitti jotakin hiekkaan. Ja sanoi: ”Joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.”

Vastakkain olivat lakia- ja järjestystä vaalivat johtajat. Toisella puolella armahdus ja myötätunto Jeesuksen hahmossa.

Hengelliset poliisit häipyivät. Luultavasti vihaa kihisten. Jeesus sanoi naiselle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene äläkä enää syntiä tee.”

Sunnuntain teksti on niin kovaa kamaa, että katkelmaa ei hyväksytty varhaisimpiin evankeliumeihin. Kirkkoisä Augustinus sanoo syyn: sen pelättiin vaurioittavan heikkoa uskoa. Ja haluttiin välttää skandaalia.

Onneksi se lopulta saatiin. Mutta jännite on säilynyt kirkossa meidän päiviimme. Ja aiheuttanut sen, että uskonasioissa syyllistymme helposti kaksoisviestiin.

Saarnaamme syntien anteeksisaamista ja rakkautta. Mutta tuomitsemme tiukasti syntiset. Ikään kuin itse olisimme muita synnittömämpiä.

Katkelman opetus kiteytyy yhteen sanaan: myötätunto. Tässä Jeesus erosi ratkaisevasti fariseuksista. Myötätuntoisen tuomarin ja vihamielisen tuomarin välillä on iso ero.

Ilman myötätuntoa emme pysty olemaan uskottava syntisten ja heikkouskoisten yhteisö.

Ilman myötätuntoa emme moista yhteisöä edes halua.

Olli Valtonen

5. sunnuntai helluntaista