Armon meren avaaja
Anna-Maija Raittila vaikutti syvästi ystäviensä elämään.
Elokuun lopussa tuli viesti Anna-Maija Raittilan (1928–2012) kuolemasta. Syyskuun lopussa ovat hänen hautajaisensa. Raittilaa muistellaan myös 27.9. Pyhän Annan lastenkirkossa Itä-Hakkilassa.
Anna-Maija Raittilan ystävät, isä Cedric Prakash ja Leena Rautiainen näkivät hänessä paitsi ystävän, myös merkittävän teologin, äitihahmon ja perinteisten tapojen kyseenalaistajan.
Muurien ylittäjä
Isä Cedric Prakash on intialainen jesuiittapappi, joka tutustui Anna-Maija Raittilaan 1970-luvun alussa Taizéssa, ranskalaisessa ekumeenisessa luostariyhteisössä. Prakash oli tuolloin aikeissa jäädä osaksi Taizén veljestöä. Lopulta Prakash kuitenkin päätti palata takaisin kotimaahansa Intiaan, läntiseen Gujaratin osavaltioon ja liittyä jesuiittojen sääntökuntaan. Sittemmin hänestä tuli katolisen kirkon pappi.
Raittilan ja isä Cedricin ystävyys säilyi, vaikka välit Taizén kanssa vaihtelivat. Yksi yhteyden merkki oli se, että Raittilan ryhtyi tukemaan köyhien lasten koulutusprojektia, jonka isä Cedric oli käynnistänyt.
— Hänestä tuli äiti tuhansille lapsille, joita hän ei edes tavannut.
Prakash on vieraillut Suomessa useita kertoja. Aluksi Raittila oli ylisuojelevainen intialaisvierastaan kohtaan, mutta pikku hiljaa ystävyys syveni. Viimeisen kerran isä Cedric näki Raittilan viime keväänä Suomessa käydessään.
— Kun syleilin häntä, olin täynnä kiitollisuutta. Jotenkin tiesin, että se tulisi olemaan viimeinen tapaamisemme.
— Anna-Maija oli jättiläinen kääpiöiden maassa, isä Cedric sanoo.
— Hän pystyi avaamaan ovia ja ylittämään uskontojen, kirkkojen, ihonvärien ja kansallisuuksien välisiä muureja.
Yksi tärkeimmistä Raittilan perinnöistä on Prakashin mukaan valtava kirjoitusten määrä: virret, runot ja käännöstekstit.
Avara rakkaus
— Anna-Maija oli hauras ja vahva yhtä aikaa. Se oli mielenkiintoinen kontrasti, Leena Rautiainen kuvaa.
— Heikkoudenkin keskellä hänessä oli sisäinen kuulaus kaikessa, mitä hän sanoi ja teki.
Leena Rautiainen asuu puolisonsa kanssa Kangasalla Ukinrannassa. Se jatkaa Raittilan perustaman Morbackan yhteisön perintöä.
Rautiainen tutustui Raittilaan Morbackassa vain vuosi ennen tämän halvausta, joka vei paljon elämänvoimaa. Vaikka vanhuus sai Raittilan vetäytymään, hetkessä olemisen taito ei hävinnyt.
— Aina kun Anna-Maijan luona vieraili, sitä oikein hätkähti, että ai, se onkin ollut koko ajan kärppänä läsnä.
Taizén ja Raittilan rakkaita välejä Rautiainen todisti vuonna 2005.
— Veljet olivat aivan hullaantuneita häneen! Hän oli näille keski-ikäisille miehille äitihahmo.
Armollista hengellisyyttä
Anna-Maija Raittilan hengellisyyttä Leena Rautiainen kuvaa avaraksi ja vapauttavaksi. Lapsuutensa lestadiolaisuudessa Raittila oli saanut oppia olevansa Jumalan tulisen vihan alla.
Taizéssa hän löysi hyväksyvän ja rakastavan Jumalan. Avara armon meri tuli Raittilan mukana virsikirjaan asti.
— Teologiassa näkyy vahva luontopainotus. Hänen teksteissään nousee myös esiin kristityn naisen kokemus, vaikeatkin kasvukivut.
— Anna-Maijan teologia ei ole silti kotikutoista. Se pohjaa kirkon traditioon.
Samasta traditiosta löytyi innoitus ekumeniaan.
— Joka kerran käy Taizéssa, ei enää koskaan kykene sietämään kuppikuntaisuutta, ainoaa oikeaa puhdasta luterilaisuutta, Leena Rautiainen toteaa.
— Ja sekös ihmisiä ärsyttää, vielä Anna-Maijan kuolemankin jälkeen.
Siitä Rautiaiselle tulee mieleen rahanvaihtajien pöytiä kaatanut ja sapatin ihmiselle vapauttanut Kristus.
— Totta kai se ärsyttää, kun joku pöyhii perinnäisiä tapoja.
Hiljaisuuden ilta Pyhän Annan lastenkirkossa to 27.9. klo 18. Taizé-lauluja, Anna-Maija Raittilan tekstejä, iltaehtoollinen ja iltatee.
Jaa tämä artikkeli: