Armoon puettuna
Tapakouluttaja Kaarina Suonperän vinkit nuorille rippijuhliin
http://www.youtube.com/watch?v=MQ1gM4RaD6A
- Kannattaa muistaa pukeutumistermi ”smart casual”, joka tarkoittaa sitä, että pukeutuminen on rennompaa kuin virallisissa juhlissa, mutta arkivaatetusta tyylikkäämpää.
- Kotona on hyvä harjoitella juhla-asussa alttarille polvistumista ja siltä nousemista.
- Nuori on nuori. Hän saa korostaa omaa persoonallisuuttaan, jos osaa kantaa asunsa oikein.
- Pukeutumisella osoitetaan tilaisuuden arvostusta myös konfirmaatiossa. Yksilöllisyys ei koskaan tarkoita sitä, etteikö pitäisi pukeutua tilaisuuden mukaan.
- Kannattaa varoa liian paljastavia asuja. Vaatteet luovat mielikuvia.
- Kirkossa tulee olla hartiat peitettyinä, myös isosilla
Lain mukaan täysi-ikäiseksi tullaan 18-vuotiaana, mutta kirkollisesti se tapahtuu jo aikaisemmin, konfirmaatiossa. Konfirmoitu nuori pääsee kummiksi ja itsenäisesti ehtoolliselle, saa oikeuden kirkolliseen vihkimiseen ja 16-vuotiaana äänioikeuden kirkollisissa vaaleissa.
– Sana konfirmaatio tarkoittaa vahvistamista. Konfirmaatiossa ei vahvisteta nuoren kastetta, sillä kaste ei tarvitse vahvistamista. Sen sijaan kastettu tarvitsee vahvistusta elämässään, Korson seurakunnan pappi Hanna Paavilainen kertoo.
Tämä vahvistamisen juhla on siitä poikkeuksellinen, että se on yleensä kokopitkä messu, johon sisältyy ehtoollinen. Harvemmin kirkossa käyvä juhlavieras voi hämmentyä: milloin pitää seistä, milloin istua?
– Alkumusiikin ja ristikulkueen aikana seistään. Se on kunnianosoitus Jumalalle ja konfirmoitaville. Jos messussa lauletaan kiitosvirsi, seurakunta seisoo. Evankeliumitekstin ja uskontunnustuksen aikana seistään, Paavilainen luettelee.
– Ylipäätään voi luottaa siihen, että pappi kertoo, milloin seurakunta istuu ja milloin seisoo.
Sukulaiset valokuvaavat konfirmaatiossa usein ahkerasti. Kuvaamisen paikkaa kannattaa silti miettiä.
– Mielellään omalta paikalta tai käytävältä, Paavilainen linjaa.
– Alttari rauhoitetaan messun ajaksi, sillä konfirmaatio ei ole show.
Myös kukkien kanssa on hyvä malttaa mielensä. Konfirmaation jälkeen nuoret palauttavat albat ja tulevat joko pihalle tai kirkon aulaan onniteltaviksi.
– Silloin on kukkien paikka.
Kuvaamisen ja kukituksen lisäksi vanhemmilla ja kummeilla on erityinen tehtävä messussa. He tulevat alttarin ääreen siunaamaan nuorta yhteisen uskontunnustuksen jälkeen aivan samalla tavalla kuin he aikoinaan kastetilaisuudessa siunasivat pientä lasta.
– Nuoret saavat siunauksen uuteen elämänvaiheeseen. Messussa seurakunta rukoilee nuorten puolesta, että he löytäisivät hyvän polun elämässä.
Ehtoollinen on monelle konfirmoidulle nuorelle jännittävä paikka, mutta sitä se voi olla vieraillekin. Jäädäkö kirkonpenkkiin vai mennäkö ehtoolliselle?
Hanna Paavilainen kannustaa kaikkia liikkeelle.
– Ehtoollinen on armon ateria, joka kantaa.
Kuka tahansa voi myös tulla alttarille siunattavaksi, vaikkei ehtoollista haluaisikaan.
Konfirmaation merkityksen voisi tiivistää valkoiseen albaan, johon konfirmoitavat nuoret pukeutuvat. Alba on latinaa ja tarkoittaa valkoista. Valkoisuudessaan se viittaa kastepukuun.
– Alba kuvaa pukeutumista Kristuksen armoon, joka peittää kaiken. Vaikka mokaisimme kuinka pahasti, Jumalan rakkaus on aina meitä suurempi.
Jaa tämä artikkeli: