Armottomuutta silmiemme edessä
Mitä tapahtuu parhaillaan meidän silmiemme edessä? Hyväksymmekö hiljaa päättäjiemme armottoman tiukan linjan turvapaikanhakijoiden maastakarkotuksessa?
Monissa Euroopan maissa jopa 60 prosenttia turvapaikanhakijoista on saanut luvan jäädä, Suomessa tuskin 30 prosenttia. Vaikka he ovat kokeneet vainoa ja kidutusta, vaikka sadat heistä ovat löytäneet täällä elävän Jumalan ja uuden pohjaan elämäänsä, nämä asiat eivät näytä vaikuttaneen inhimillisen, myönteisen päätöksen antamiseen.
Olemme kauhistelleet saksalaisten hiljaista suostumista juutalaisten toimittamiseen keskitysleireille toisen maailmansodan aikaan. Nyt olemme itse syyllistymässä samanlaiseen julmuuteen päättäjiemme johdolla. Jos maasta poistumismääräyksen saaneet näkevät painajaisunia siitä, mikä heitä kotimaassaan odottaa ja jos he ovat valmiit mieluummin tekemään itsemurhan kuin lähtemään maasta, eikö se jo ole tarpeeksi vahva todiste oikeasta motiivista, joka on saanut heidät tulemaan tänne?
Vetoan nyt julkisesti ulkoministeri Timo Soiniin, Päivi Nergiin ja Jaana Vuorioon, jotka ohjaavat päätösten perusteita ja johtavat toimintaa. Eivätkö inhimillisyys ja kristityn maan arvot voisi olla pohja, jolla kielteiset päätökset puretaan?
Presidentilläkin on oikeus armahtaa todellisia rikoksia tehneitä vankeja. Pyydän armahdusta heille, jotka ovat paljon kärsineet ja joille maastakarkotus on yhtä kuin kuolema.
Marja Mäkelä
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: