Arvio: Aurinko on Jumala
Valon mestari. William Turneria (Timothy Spall) kiehtoivat erityisesti meri ja laivat sekä luonnon jatkuvasti muuttuva valo.

Arvio: Aurinko on Jumala

Avara horisontti, illan valo ja näkemäänsä tarkasti tutkiva maalari. Siinä näky, joka kertautuu englantilaisen Mike Leighin elokuvassa Mr. Turner.

Alati muuttuvan valon maalaaminen kiehtoi englantilaista J. M. W. Turneria (1775–1851). Kaikki muu oli vähemmän tärkeää.

Turnerin tyylin tunnistaa helposti: se oli elämän loppupuolella yhä kasvavaa viitteellisyyttä, tuulen ajamia pilvimassoja, piiskaviimassa lentävää räntää, aamu-usvasta hädin tuskin erottuvia peltoja, autereessa kohoavia laivoja ja höyryjunan savuun kätkeytyviä rinteitä – taustalla aina niin avara ja kutsuva etäisyys.

On huikeaa, miten taiteilija pystyy maalaamaan tuota pehmeää, aavistuksenomaista valoa. Taito ennustaa pian nousevan impressionismin pyrkimyksiä.

Jotain samaa on Leighin ohjauksessa: kamera pysähtyy yksityiskohtien valoon ja maisemiin kuvatessaan J. M. W. Turnerin elämän loppupuolta. Taiteilija on jo ylistetty Kuninkaallisen taideakatemian jäsen, jonka ympärillä riittää kadehtijoita ja mielistelijöitä, mutta myös kiintymystä ja hoivaavaa rakkautta.

Voisi luulla, että valoa, usvaa ja taivaan herkkyyttä suurella taidolla kuvannut Turner olisi ollut herkkä ihminen. Kaikkea vielä: Timothy Spallin Turnerissa herkkyys on syvällä eikä sitä välillä ole lainkaan. Hän on nopealiikkeinen yrmy, joka häkeltyy naisten läsnäolosta ja sanoja odottavista tunteista, ja katsoo kylmästi lapsiaan, joita puheissa ei ole olemassakaan.

Spall opiskeli rooliaan varten useamman vuoden paitsi Turneria myös maalauksen tekniikkaa ja kehitti Turnerin hahmolle uskomattoman urahdusten, rykäisyjen ja murahdusten sarjan. Niillä voi ilmaista niin tyytyväisyyttä kuin hämmästystäkin sekä karkottaa tyhmät lavertelijat tiehensä.

Osastaan Timothy Spall palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla vuoden parhaana miesnäyttelijänä. Koko elokuva on kerännyt lukuisia palkintoja ja ehdokkuuksia.

Taiteilijan talossa arkea pyörittävät oma isä (Paul Jesson) sekä Turneria salaa rakastava taloudenhoitaja.

Isän kuolema on taiteilijalle suuri järkytys. Sen syvyys näkyy koskettavasti kohtauksessa, jossa bordelliin maalaamaan tullut Turner alkaakin itkeä lehtiönsä äärellä. Vuoteella makaava välinpitämätön nuori nainen saa kuulla miehen parkua, joka muistuttaa sydäntä raastavaa alku-ulinaa.

Spall on suorituksessaan huikea. Hänen maalaamisen intohimoonsa saattaa uskoa, hänen hämmennyksensä ja surunsa liikuttavat, kömpelyys ja välinpitämättömyys ärsyttävät ja viimein saapuva muistikatkoinen vanhuus saa ajattelemaan omaa loppua.

Turnerin naiset ovat oma lukunsa: ahdistavan alistuva ja vähään tyytyvä taloudenhoitaja (Dorothy Atkinson), syytöksiään sietämättömästi sinkoava katkeroitunut rakastajatar (Ruth Sheen) ja lopulta elämän ehtoota sulostuttava vuoraemäntä (Marion Bailey).

Kun muuan sijoittaja tarjosi Turnerille 100 000 puntaa kaikista tauluista, piirroksista ja luonnoslehtiöistä, taiteilija ei epäröinyt. Hänen työnsä oli jo testamentattu yhteiskunnalle. Kansan piti päästä näkemään yhteen paikkaan koottuja töitä ja vielä ilmaiseksi.

Kun Turner elokuvassa kuolee, hän puuskahtaa itkun sekaisella voitonriemulla: ”Aurinko on Jumala!”

Mike Leigh: Mr. Turner. Elokuvateattereissa 19.12.

Jaa tämä artikkeli: