Arvio: Dekkari Ambomaalta
”Veljeshallitsijat Kambonde ja Nehale kävivät edelleen keskinäistä sotaansa, ja samaan aikaan portugalilaiset viinakauppiaat rahtasivat heidän hoveihinsa viskiä Angolasta. Huhu kertoi, että kauppiaat eivät kuunnelleet lähetyssaarnaajien raittiuspuheita hyvällä ja vehkeilivät siksi pakananäkijöiden kanssa.”
Lauri Mäkisen esikoisteos Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset yllättää. Se on dekkari, joka polveilee 1880-luvulta 1920-luvulle asti Ambomaalla, suomalaisen lähetystyön alkukodissa. Kaiken kukkuraksi siinä on yllättävä juoni, mielenkiintoisia henkilöitä ja paljon teemoja, kuten paikallisen kulttuurin ja kaukaa pohjoisesta tulleiden lähetystyöntekijöiden kohtaaminen, molempien suhde siirtomaavaltaan sekä perinteiden ja uusien oppien yhteentörmäys niin namibialaisessa kuin suomalaisessakin yhteisössä. Rakkautta unohtamatta.
Teemoja on niin paljon, että välillä unohtaa lukevansa dekkaria eikä tavallista romaania. Mutta miksi kappeli paloi, ja kenen ruumis sieltä löytyi?
Päähenkilö, pastori Tobias Johansson, tietää olevansa huono saarnaaja. Mutta hän onkin rohkea toiminnan mies, joka ei jahkaile eikä pähkäile. Hevonen ja revolveri kyllä saavat hänet hymyilyttävästi muistuttamaan lännenleffojen sankaria, ja rakkaustarina tuntuu kuuluvan johonkin toiseen maailmaan.
Tobias on tutustunut paikallisen kuninkaan hoviin ja päässyt kuninkaan sisarenpojan luotto-opettajaksi. Tässä roolissaan hän joutuu myös selvittämään rikosta.
Luonnon ja paikallisten tapojen kuvaus on niin elävää, että siihen olisi helppo uskoa. Toisaalta hovi maalataan yksinomaan häikäilemättömän juonittelun ja taikauskon näyttämöksi. Esimerkiksi Namibiassa syntynyt Kotimaan päätoimittaja Mari Teinilä on pitänyt teoksen antamaa kuvaa Ambomaasta täysin vääränä.
Mene tiedä. Viihdyttävää kesälukemista Mäkinen silti tarjoaa.
Jaa tämä artikkeli: