Viimeinen juna Moskovaan. Kuva: Siltala
Arvio: Diplomaatin sukutarinassa välkkyy sotahistoria, juutalaisuus ja luterilaisuus
Suurlähettiläs René Nyberg toivoo, että Suomessa arvostettaisiin luterilaista kulttuuriperintöä.
Moskovan ja Berliinin suurlähettiläänä sekä viimeksi Nato-selvitystyöryhmän jäsenenä toiminut René Nyberg on maamme diplomaattien huippua. Hänen kuvauksensa sukunsa merkillisistä vaiheista avaa kiintoisia näkymiä sekä Baltian historiaan että juutalaisuuteen ja kirkkomme merkitykseen.
Nybergin äiti oli vauraan juutalaisen liikemiesperheen tytär Helsingistä. Isä Bruno Nyberg oli suomenruotsalainen urheilujohtaja ja sosiaalineuvos, Kansainvälisen painonnostoliiton presidentti. Painonnoston merkeissä isä oli ystävystynyt äidin urheiluveljien kanssa. Mutta välit katkesivat, kun hän ja veljesten kaunis sisar rakastuivat ja avioituivat pari vuotta ennen sotaa.
Ortodoksijuutalaiselle perheelle tyttären avioliitto vierasuskoisen kanssa merkitsi täydellistä välirikkoa yhteisöön. Perhe hylkäsi tyttären, isä ja veljet entisen urheilutoverin. Mutta tästä avioliitosta tuli onnellinen. Talvisodan ajan sairaalassa palveltuaan äiti otti kasteen ja liittyi luterilaiseen kirkkoon.
Kirjan toinen tarina vie Baltiaan ja Neuvostoliiton juutalaisiin. Nybergin äidin serkun perhe asui Riiassa. Sieltä yksi tytär miehensä kanssa pakeni 1941 saksalaisia kauas Uralille viimeisellä junalla. Kaupunkiin jäänyt muu perhe kohtasi kuoleman.
Nämä Uralille paenneet pääsivät sodan jälkeen palamaan takaisin, mutta joutuivat kokemaan neuvostoelämän ankeuden. Korkea asema urheilujohtajana antoi Bruno Nybergille mahdollisuuden avata heille kontaktin sukulaisiin Suomessa.
René Nyberg toteaa, että Suomen juutalaiset seurakunnat olivat ainoa itäjuutalainen juutalaisyhteisö, joka selvisi toisesta maailmansodasta koskemattomana. Se selvisi siitä huolimatta, että Suomi taisteli Saksan rinnalla. Se on saavutus, joka meillä harvoin muistetaan. Se tukee teesiä erillissodasta. Muualla itäjuutalaiset pääosin tuhottiin. Latvian 95 000 juutalaisesta vain 5000 selvisi hengissä.
Entinen suurlähettiläs sanoo Venäjän-vuosiensa vahvistaneen suuresti luterilaista kulttuuri-identiteettiään. Hän korostaa voimakkaasti Martti Lutherin merkitystä suomalaiselle kulttuurille. Tämän ajattelulle ja uskolle rakentunut kirkko on ollut oleellinen tekijä pitämässä meidät erossa Venäjästä ja venäläisestä kulttuurista.
Nyberg katsoo että meillä ei enää riittävästi arvosteta luterilaisen kulttuuriperinnön merkitystä kansallemme. Arkkipiispa Martti Simojoen toiminta vuoropuhelun käymisessä Neuvostoliiton ortodoksisen kirkon kanssa saa tunnustusta. Se oli taitavaa sekä ulkopoliittisesti pätevää ja viisasta.
René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan. Kustannusosakeyhtiö Siltala 2015. 224 s.
Jaa tämä artikkeli: