Kuva: Atena kustannus
Arvio: Elämäntapanomadit luokkaretkellä
Superrikkaat ja rutiköyhät on sekahedelmäsoppa, jonka rivien välistä hiipivä ylemmyydentunne ärsyttää.
KIRJA "'Ah, se on helppoa. He konsultoivat tietysti seurapiirirekisteriä', Matthew nauraa. 'Kirja sisältää kaikkien Yhdysvaltain 30 000 eliittiperheen nimet ja osoitteet.'"
Päivi ja Santeri Kannisto, vuosien reppureissulla kuljeskelevat entiset it-miljonäärit, ovat kirjoittaneet poikkeuksellisen matkakirjan. He tutkivat eriarvoisuutta ja yhteiskuntien jakautumista luokkiin ja tekevät sen maailmalla tapaamiensa ihmisten kautta.
Heitä ovat Yhdysvaltain vauraimpaan eliittiin kuulunut Matthew, ökyrikkaan amerikkalaisen perheen ranskalainen kotiapulainen Miranda, räväkkä australialainen yritysjohtaja Raymond, malesialainen yrittäjä ja yksinhuoltajaäiti Zaida ja boheemi japanilainen luovan luokan edustaja, Tsukkie. Monet heistä ovat Kannistojen kämppäkavereita, vuokraisäntiä tai ystäviä.
Näin Kannistot pääsevät retkillään paljon syvemmälle kuin tavalliset turistit. He ovat samassa autossa, kun Miranda kyyditsee nyrpeitä hoitolapsiaan kouluun ja harrastuksiin ja istuvat ringissä mukana, kun Raymond pitää alaisilleen äkkiväärää myyntitykkikoulutusta.
Matkakertomukseen yhdistetään huolettomasti referaatteja romaaneista ja elokuvista, yhteiskuntateorioita ja haastatteluosuuksia.
Tuloksena on aikamoinen sekahedelmäsoppa. Siinä ärsyttää rivien välistä hiipivä ylemmyydentunne: ovatko kirjoittajat parempia ihmisiä kuin muut, koska he ovat voineet jättää bisneksen ja palkkatyön ja valita "nomadismin"?
Kirjan johtopäätöksistä voi vapaasti olla eri mieltä, mutta Kannistot onnistuvat sysäämään lukijan ajatukset liikkeelle.
Päivi ja Santeri Kannisto: Superrikkaat ja rutiköyhät. Reppureissulla eriarvoistuvassa maailmassa. Atena 2016.
Jaa tämä artikkeli: