Arvio: Elämäviisautta lastenkirjojen otuksilta
Lasten kuvakirjojen sankareita ovat pehmolelut sekä erikoinen otus Hämärinkäinen.
Mitä tapahtuisi, jos hämärää ei tulisi lainkaan? Myös kaamosajasta valittavilla aikuisilla on opittavaa viisaasta lastenkirjasta Hämärinkäinen.
Kirjassa hämärtyminen on pienen otuksen, hämärää kutovan Hämärinkäisen vastuulla. Kukkakauppias Keikander ei kuitenkaan pidä syksyn jatkuvasta pimeästä, sillä kaikki hänen kukkansa eivät ole ehtineet puhjeta ja joulu on jo ovella. Niinpä hän vangitsee Hämärinkäisen kivenkoloon.
Siitä seuraa jatkuva valoisuus, ihmiset käyvät levottomiksi ja kukkia tekevät kukankutojatkin uupuvat, kun eivät saa lepoa jatkuvalta valolta. Käy ilmi, että hämärä onkin tarpeellinen ja rauhoittava asia, eikä sitä pidä yrittää pakottaa pois.
Mila Teräksen kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama kirja tavoittaa upeasti sen hienovaraisen hiljaisuuden, levon ja rauhan tunteen, jonka hämärässä parhaimmillaan voi kokea.
|
|
Tapiiri ja Hunaja tahtovat ilahduttaa
"Miksi Leia meni sairaalaan? Alkoivatko hänen täytteensä pursuta saumoista?" ihmettelee pehmolelu Tapiiri, kun hänen ja toisen pehmolelun Hunajan emäntä Leia on joutunut korjattavaksi.
Vakavasti sairastuneen lapsen korjaaminen on selvästikin monimutkaisempaa kuin mitä Tapiiri ja Hunaja ymmärtävät, mutta kaverukset päättävät ainakin yrittää tehdä Leian iloiseksi, kun tämä palaa sairaalasta kotiin. Mukaan porukkaan saadaan kylpymustekala, joka osoittautuu näppäräksi tiskaajaksi.
Julia Vuoren vilpitön ja yksinkertainen tarina sekä lämminsävyinen kuvitus saavat aikaan hyvän mielen ja muistuttavat siitä, kuinka tärkeitä asioita välittäminen ja muiden ilahduttaminen ovat.
|
|
Pingviini Pontus tutustuu erilaisiin perheisiin
Päiväkotiryhmän suosituin pehmoeläin Pingviini Pontus pääsee viikon yökyläkierrokselle lasten koteihin. Matkalla selviää, että kaikki lapset eivät olekaan tulleet perheeseensä samalla tavalla. Kauri esimerkiksi on saanut alkunsa jonkun kivan miehen lahjoittamista siemenistä, jotka on sitten laitettu äidin vatsaan.
Meidän pihan perhesopassa tutustutaan neljään erilaiseen perheeseen, joiden lapset ovat kaikki saaneet alkunsa eri tavalla. Joku on saanut alkunsa keinohedelmöityksellä, toinen on adoptoitu.
Kirjassa on vahva faktapohja, mutta sen kerronta on iloista ja ymmärrettävää. Positiivista tunnelmaa luo myös Christel Rönnsin vinkeä kuvitus.
Jaa tämä artikkeli: