Elifantree-yhtyeen Anni Elif Egecioglu ja Pauli Lyytinen revittelivät Koko Jazz Clubilla. Kuva: Tero H. Savolainen
Arvio: Elifantreen elektroniset äänimaailmat
Koko Jazz Clubin syksyn ohjelmistossa on kymmeniä mielenkiintoisia jazzkokoonpanoja. Yksi poikkeuksellisimmista on Elifantree.
Elifantree-yhtye aloitti vuoden 2010 paikkeilla kokeellisena jazztriona, mutta on edennyt kokeiluissaan kohti elektronista äänimaailmaa. Yhtyeen kolmas ja viimeisin levy Movers and Shakers julkaistiin vuonna 2015. Levy tuo mieleen tanskalaisen elektronista musiikkia esittävän Trentemøllerin, Fiona Applen ja Björkin.
Vaikka ruotsalaissuomalaisen yhtyeen nimi muistuttaa ruotsalaista Elliphantia, musiikillista mielleyhtymää kaupalliseen poppiin ei synny, sillä kokeellisuus on mukana edelleen.
Laulaja Anni Elif Egecioglu sanoo välispiikissään jakavansa bändin historian aikaan ennen syntetisaattoreita ja aikaan niiden kanssa. Jos aika-avaruus on jaettu kahteen osaan, on yhtyeen musiikillinen tila jaettu ainakin nelikenttään. Elifantree tuntuu olevan akustis-elektronisen ja orgaanis-synteettisten maailmojen välissä vapaasti irrallaan.
Taitavia soittajia
Liikkuminen rajapinnoilla luo näkökannasta riippuen keikkaan kivaa vaihtelevuutta tai erikoista hajanaisuutta. Esimerkiksi uusimman levyn kappale A fool's paradise sisältää rumpujen lisäksi efekteillä soitettavaa massiivista äänimassaa sekä irtonaista laulua ja kuiskailua. Elektroniikalla leikittelevän kappaleen jälkeen Anni Elif Egecioglu siirtyy akustiseen ja orgaaniseen maailmaan flyygelin ääreen esittämään Time out -levyn nimikappaletta.
Miksaaja pitää äänenvoimakkuuden matalana ja akustista sointia suosivana, eikä Movers and shakers -levyllä kuuluva elektroninen basso potki sydänalassa.
Joissain kappaleissa ihmisäänikin häipyy kulkiessaan vokooderin läpi, joka tekee äänestä robottimaisen, mutta akustiseksi vastapainoksi Pauli Lyytinen soittaa taustoja afrikkalaisella sormipianolla. Lyytinen soittaa myös saksofonia, efektejä, samplereita, syntetisaattoreita. Kolmikon täydentää Koko Jazz Clubin keikalla rumpali ja perkussionisti Eeti Nieminen.
Yksi kohokohdista on, kun Greatest of them all -kappale alkaa, levyltä poiketen, Lyytisen vapaalla saksofoni-improvisaatiolla. Yleisö kuulee kaikki yksityiskohdat soittajan kiertohengityksen sisäänvedoista alkaen ja voi halutessaan jopa hengittää soittajan tahdissa.
Intiimi tunnelma
Salissa, jonka valkoisin liinoin peitetyillä pyöreillä pöydillä palavat kynttilät, tunnelma on intiimi ja avoin. On helppoa kuvitella yhtyeen olevan harjoitustilan rauhassa eikä lavalla.
Treeneissä muusikot voivat syödä eväitä, joten laulaja alkaa kuoria banaania ja syö sitä hieman aivan kuin olisi unohtanut yleisön. Kun jokin menee väärin, yhtye ei peittele sitä. Nämä nappulat ovat niin herkkiä, toteaa Anni Elif Egecioglu odottamattoman nopeaan kappaleen viimeisten äänien häivytykseen. Yleisö kuittaa kommentin hihittelyllä.
Elifantree tekee omaperäistä ja monitahoista musiikkia, mutta on jäänyt vielä liian monilta löytämättä. Pitkälle syntetisaattoreiden ja efektien maailmaan sukeltavan yhtyeen paikka ei ole vain jazzklubien lavoilla. Toivottavasti levyt liikkuvat ja striimit virtaavat vähitellen voimakkaammin jazzdiggaripiirien ulkopuolelle, kun yhtye suuntaa Koko Jazz Clubin esityksen jälkeen minikiertueelle Suomeen ja Eurooppaan.
Elifantree soitti Koko Jazz Clubilla 29.9.
Jaa tämä artikkeli: