Arvio: Herkän pojan kasvuvuodet
Bo Carpelan: Lapsuus. Otava 2008.
Tätä kirjaa kannattaa lukea verkkaisesti maistellen, sillä vie aikaa ennen kuin sen hitaat ja aistivoimaiset kuvat ehtivät tajuntaan.
Bo Carpelanin uusin romaani Lapsuus kuvaa kirjailijan varhaisvuosia 1930-luvun Helsingissä. Kirjan päähenkilö Davi elää kasvuvuosia sodan uhan ja suvun kuolemantapausten varjossa. Hienovireinen romaani rakentuu ohimenevistä hetkistä, jotka Davi kokee herkästi ja kaikilla aisteillaan.
Davin maailma koostuu talojen pihoista, kaduista, valon ja varjojen liikkeistä, ovista ja rappukäytävistä, tuulen kulusta. Kirjasta löytyy Carpelanin aiemmista teoksista tuttu kertojan ääni, mutta yhä tuoreena ja hetkelle avoimena. Maailma on maaginen, ja magiaksi riittävät hiljaisuus, säätilat ja valoilmiöt sekä Elma-tädin lukemat sadut.
Pojan havahtuminen sanojen ja kirjojen maailmaan kuvataan herkästi. Kirjat tarttuvat Davin elämään paikkaamaan ehkä pojan kokemaa yksinäisyyttä, mutta ennen kaikkea ne avaavat hänen sisäistä todellisuuttaan kohti kodin ulkopuolella olevaa maailmaa.
Davi aistii tarkasti aikuisten väliset jännitteet, kokee isää ja äitiä kuristavan köyhyyden ja rekisteröi äidin alakulon. Ihastuminen Eva-tyttöön pakahduttaa poikaa kauttaaltaan, mutta yhtä armottoman voimallisesti Davi tajuaa myöhemmin heidän kokemusmaailmojensa erilaisuuden.
Davilla on vahva sisäinen maailma, johon ulkoiset vaikutelmat ja tapahtumat rymistävät väliin voimalla, mutta suodattuvat sitten luovasti osaksi pojan omaa tarkkailijan kokemusta ja haikeaa tunneilmastoa. Davin maailma virtaa ihan omassa uomassaan, sosiaalisesta todellisuudesta etäällä, vähän uneksuvana.
Lopussa sota tunkeutuu väkivaltaisesti niin Helsinkiin kuin Davin sisään ruumiillisina tuntemuksina. Sotaa ja sen kauhuja voi lukea myös murrosiän ja mieheksi kasvamisen merkityksissä. Sivuilta vaistoaa, miten edellisten sukupolvien painolastit tuntuvat vaiettuinakin kauhistuttavina Davin rinnassa.
Kirjan luettuaan tuntee kulkeneensa jossain hiljaisessa paikassa, jossa päivät kuluvat hitaasti ja on aikaa kokea maailma lapsen pelkistynein ja vastaanottavaisin aistein. Ilman pleikkareiden ja tietokonepelien pauhua.
Jaa tämä artikkeli:
