Harjoituksissa.Jorma Elo (takana) ohjaa Johan Pakkasen ja Petia Ilievan duettoa kannustavasti ja tarkalla silmällä, itsekin tarvittaessa liikkeeseen heittäytyen.
Arvio: Huippukoreografin teos säväyttää Kansallisbaletissa
Harva suomalainen tietää, kuka on Jorma Elo, vaikka kyseessä on kärkikaartin koreografi, joka on luonut yli 50 teosta ympäri maailmaa.
Boston, New York, Moskova, Wien, Stuttgart, Toronto – Jorma Elon koreografioita on esitetty suurissa balettitaloissa jo 15 vuotta. Nyt hän vierailee Suomen Kansallisbaletissa kokoillan teoksellaan Kesäyön unelma. Teos sai tanssin Oscarina pidetyn Benois de la Dance-palkinnon vuonna 2011.
Tiukassa urheilupaidassa ja lenkkareissa Elo muistuttaa kovakuntoista urheilijaa. Tiiviinkin harjoitusperiodin keskellä Elo painuu tenniskentälle. Hänellä on eri puolilla maailmaa aina henkilökohtainen valmentaja.
– Täydellisen lyönnin takaa-ajo on kuin meditaatiota, sitä hakiessani vaivun lähes ekstaasiin. Mutta tanssiin jäin kiinni, koska siinä pystyi liikkumaan musiikin mukaan, sanoo nuoruudessaan vakavissaan lätkää pelannut tähtikoreografi.
Elon ensiesiintymien tapahtui 1970-luvulla modernin tanssin pioneerin Riitta Vainion teoksessa Viitta. Tanssin ammattilainen hänestä tuli 16-vuotiaana hänen saatuaan kiinnityksen Kansallisbalettiin. Tie vei maailmalle, ja lähes 30 vuoteen Elo ei ole juurikaan työskennellyt Suomessa.
Elon koti on nykyään Haagissa, jossa vaimo Nancy Euverink toimii Nederlands Dans Theatre 2:n johtajana.
– Tykkään myös olla Bostonin baletissa residenssikoreografina. Siellä minulla on paljon kavereita.
Tyynen intensiivinen Jorma Elo karjaisee ”Now you are talking!”, kun tanssija tavoittaa ytimen. Harjoituksissa puhutaan englantia suomalaistenkin kesken.
– Balettilaiset ovat tanssin nomadeja, jotka kiertävät maapalloa kiinnitysten perässä, eikä kukaan kysy, mistä kukakin on kotoisin. On ihmeellistä, miten nopeasti produktion ympärille syntyy kuin tiivis perhe, joka toimii harmonisesti saavuttaakseen parhaan lopputuloksen, hän sanoo.
– Se on noussut, Elo vastaa, kun utelen Kansallisbaletin tasosta. – Mutta olen lakannut vertailemasta, teen parhaani sillä mitä on. Suomessa on hyvä työskennellä, koska teoksen osat, puvut ja lavasteet, rakennetaan saman katon alla. Jenkeissä ne on ulkoistettu, ja vasta viime hetkellä kaikki lyödään kovalla kiireellä yhteen.
Siirtyminen koreografiksi oli luonnollinen liukuma. Tanssijana maailman huippukoreografien, kuten Jiri Kylianin, Ohad Naharinin ja William Forsythen, teoksissa 53-vuotias Elo sanoo kokeneensa kaiken. Nyt hän on tehnyt eri puolilla maailmaa jo yli 50 koreografiaa, mutta Kesäyön unelma on vasta toinen kokoillan teos.
– Se on kuin ison elokuvan tekemistä. Täytyy ajatella montaa asiaa yhtä aikaa, kerätä iso määrä informaatiota ja pitää huoli, että kaikki toimii keskenään. Työ pelottaa, mutta se myös kiihottaa ja lumoaa.
Arvio: Taikametsä kutsuu rakastamaan
Siinä on jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, ja yökin hohtaa kuutamossa sinisenä. Jorma Elon Kesäyön unelmassa valmistellaan häitä ja rakastetaan ristiin rastiin. Elo aloittaa William Shakespearen komedian kryptisen juonenkerronnan lähes museaalisen mutta tyylipuhtaan tarinabaletin keinoin.
Illan sanoja ovat huumori, valoisuus ja keveys. Tanssijoilta se vaatii näyttämöilmaisun tarkkuutta, hyviä hoksottimia ja sähäkkyyttä. Tätä kaikkea löytyy pääpareilta. Nuoret rakastavaiset Eun Ji-Ha ja Ilja Bolotov sekä Linda Haakana ja Tuukka Piitulainen tanssivat ensirakkauden huuman säkenöivän eloisasti, pää pilvissä ja siivet kantapäissä.
Ensi-iltayleisön tähti oli lemmenrohtoja juoniva Puck. Samuli Poutanen ei ole kenties tyypiltään narrimaisen ilkikurinen, mutta tekniikka häikäisee. Millintarkka, satyyrimaisesti kehoa vääntelevä liike ja rajut hypyt ovat kuin taikurin työtä.
Toisessa näytöksessä perinnebaletin viipyilevä ote on tiessään. Näytös alkaa himokkaan aasin korahtelevalla ”laululla”. Baletin eri traditiot hallitseva Elo uskaltaa heittäytyä, olla avoimen lapsellinen ja maanläheisen rouhea. Ylevän ja matalan liikkeen kohtaamisesta syntyy Elon riemullinen ja kekseliäs käsiala. Mykkäelokuvasta tai slapstick-komediasta lainatut eleet ovat vitsikkäitä oivalluksia, jotka paljastavat hahmojen luonteen ja pyrkimykset.
Kun Felix Mendelssohnin häämarssi kajahtaa, ollaan keskellä tanssin euforiaa. Enää ei kerrota juonta, vaan tanssitaan jalat alta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisältävä liike on Elon teoksista tuttua ja nautinnollista katsottavaa.
Vaikka ote on keveä, se ei ole yhtä kuin pinnallinen, sillä pinnan alla Elo tutkii rakkauden eri vaiheita. Valitessaan teokseen osia Mendelssohnin tunteikkaasta viulukonsertosta hän näyttää kypsän, vaikeudet voittaneen rakkauden voiman. Ylvään keijujen kuningasparin, Tiina Myllymäen ja Sergei Popovin, adagio ei voisi rakkauden syvyyttä paremmin tavoittaa.
Kesäyön unelma antaa tilaisuuden tutkiskella rakkauden erilaisia ilmenemismuotoja satumaailmassa, jonne suloiset pienet keijut levittävät taikametsän säteilyä. Kuka sellaista voi vastustaa?
Jaa tämä artikkeli: