Arvio: Ihminen on saari
Kuva: WSOY

Kuva: WSOY

Arvio: Ihminen on saari

Anja Snellmanin uutukainen liikkuu helsinkiläiseltä huumeklinikalta ja Mustikkamaalta Kreetan saarelle ja takaisin.

"Sylkisen pulinansa jälkeen Ile alkaa äkkiä nuokkua, ruttuiset kirjansivut putoilevat lattialle nenäliinojeni päälle, Ile putoaa kuin iso lintu taivaalta, terävä leuka osuu rintaan, rasvaiset hiukset roikkuvat kasvoilla."

Huumeklinikka Hietalahden telakan kupeessa. Kesät Kreetan saarella, salkoruusujen ja timjamin tuoksussa. Päihdeterapeutti ja hänen potilaansa, heroiiniriippuvainen, moniongelmainen Ile. Terapeutin onnellinen lapsiperhe-elämä kaukaisina Kreikan kesinä, ja vielä varhaisemmat omat lapsuusmuistot Sörnäisistä, Hakaniemestä ja Mustikkamaalta.

Anja Snellmanin pieni romaani Lähestyminen punoo nämä ainekset hallitusti yhteen. Kreikasta tulee yllättäen jonkinlainen hento yhdistävä säie kertojan ja Ilen välille, nuorukaisen, jonka tuntematon isä on tiettävästi kreikkalainen. Kreikan muistoihin sekoittuu suru nyky-Kreikan ongelmista ja siitä, että lumoava Välimeri on muuttunut pakolaisten joukkohaudaksi.

Meri liittyy kaikkeen, ja mereen päättyy Ilenkin tuskien taival.

Anja Snellman: Lähestyminen. WSOY 2016.

Jaa tämä artikkeli: