Roy Andersson luo visuaalisesti vangitsevia asetelmia elämän ahdistavuudesta.
Arvio: Ihmiset kiertävät kehää
Roy Anderssonin elokuvassa pilailuvälinekauppiaat ovat niin ankeita, että katsoja huomaa säälin tunteen sekoittuvan nauruun.
Mies menehtyy sydänkohtaukseen laivan baaritiskillä, ja suurin ongelma on se, kuka syö jo maksetun annoksen.
Pilailuvälineitä myyvät ikääntyneet kaverukset perustelevat ammatinvalintansa sillä, että he tuovat piristystä ihmisten elämään. Kaverukset ovat todellisuudessa niin ankeita, että katsoja huomaa säälin tunteen sekoittuvan nauruun.
Ruotsalainen elokuvaohjaaja Roy Andersson vie mielellään katsojan tällaisille rajapinnoille katselemaan kauhistuneena kylmän maailman lainalaisuuksia. Hänen elokuvansa ovat jo pitkään olleet omalaatuisuudessaan käsitteitä. Niissä hidastempoisuus ja yhteiskuntakriittiset asetelmat yhdistyvät visuaaliseen vangitsevuuteen ja ällistykseen.
Anderssonin uusin elokuva on vieläkin pessimistisempi ja lohduttomampi kuin hänen ihmisyys-trilogiansa aiemmat osat. Nyt ihmiset tuntuvat olevan lopullisesti omien tottumustensa, piintyneiden tapojensa ja turmeltuneen moraalinsa vankeja. Vähäosaiset liiskataan lattiaan samalla, kun jutellaan puhelimessa mukavia lähipiirin kanssa.
Pysähtyneet miljööt ja jopa vuosikymmenestä toiseen toistuvat asetelmat samoissa tiloissa kuvastavat kaiken turhuutta. Toki Anderssonin ihmiskunnan labyrintissa on myös haikeaa kauneutta.
Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien. Elokuvateattereissa.
Jaa tämä artikkeli: