Arvio: Jukolan veljekset naisnäkökulmasta

Arvio: Jukolan veljekset naisnäkökulmasta

”Vahtaan läheisen talon ikkunoita kadun toisella puolella. Väsyneet kundit katsoo laiskasti. Jos katsoo. Hylkiöt vastapäisessä talossa on kivoja, niitä on monta, monta erilaista.”

Näin kuvailee Juko Brossia eli Jukolan veljeksiä Wenla Männistö Riina Katajavuoren samannimisessä romaanissa. Katajavuori on siirtänyt Aleksis Kiven klassikkoromaanin Seitsemän veljestä tähän päivään. Nyt näkökulma on naisten, veljesten ihaileman naapurintytön Wenlan, tämän yksinhuoltajaäidin Marjan ja ystävän Anskun, veljesten edesmenneen äidin Allin ja pesijän ammattia harjoittavan Kajsan. Romaanin tapahtumapaikkana on Kumpula ja sen lähiympäristö.

Wenla Männistö on riemastuttava kirja, jonka seurassa ei tule aika pitkäksi. Wenla on nykyslangia puhuva ja ulkonäöstään tietoinen nuori nainen, joka testaa vetovoimaansa veljeksiin ja muihin Kumpulan poikiin.

Jukolan veljekset vetelehtivät talossaan ja tekevät kolttosia, mutta silti naapurusto jollain tavalla sietää jukuripäitä. Heidän äitinsä muistelee pilvenreunalla vaiheitaan ja veljesten isiä, joilla ei ole ollut antaa pojilleen miehen mallia. Kajsa puolestaan on tehnyt pesijän työtään myös ulkomailla, ja naisella riittää punastuttavia kokemuksia.

Marjo Kytöharju
Riina Katajavuori: Wenla Männistö. Tammi 2014.

Jaa tämä artikkeli: