Arvio: Kässäkirja on mainio käyttöliittymä
Virkkaamisen alkuun pääsee langalla ja koukulla eikä paperiaskartelukaan kummallisia välineitä vaadi. Kuva: Merja Räty

Virkkaamisen alkuun pääsee langalla ja koukulla eikä paperiaskartelukaan kummallisia välineitä vaadi. Kuva: Merja Räty

Arvio: Kässäkirja on mainio käyttöliittymä

Uudenkarheissa kädentaitokirjoissa on antia niin kierrättäjille kuin miniatyyrien värkkääjillekin.

Kädentaidoista ja käsitöiden tekemisestä on puhuttu parin viime vuoden aikana paljon: monen asiantuntijan suulla on todistettu, että käsitöiden tekeminen on hyväksi niin päälle kuin mielellekin. Sen käsitöiden tekijät ovat tienneet iät ajat, mutta tutkimustieto vakuuttaa paremmin kuin musta tuntuu -tieto. Käsitöitä ei tarvitse enää tehdä salaa.

Etsivä löytää netistä ohjeita ja vinkkejä pilvin pimein, mutta kirja on edelleen loistava käyttöliittymä käsitöiden tekijälle ja tarjontaakin on yhdestä jos toisestakin tekniikasta.

Painomusteelta tuoksuvia kädentaitokirjoja on parhaiten tarjolla syksyllä, jolloin kustantajat tapaavat esitellä laajimman valikoimansa: eikä ihme, sillä kesän jälkeen moni plaraa työ- ja kansalaisopistojen katalogeja ja pohtii, josko kokeilisi jotain ihan uutta.
 

Virkkausta kahdeksalla kielellä

Neulekirjat jylläävät edelleen kädentaitokirjojen markkinoilla: viime syksynäkin niitä ilmestyi melkoinen määrä, joista suomalaisia ilahduttavan iso osa. Virkkaus tulee vielä perässä, mutta pontevasti.

Koska tarjontaa riittää, ei huonolla pärjää. Pitää olla tarkkaan mietityt mallit, hyvät ohjeet – ja upeat kuvat. Monet hienosti toteutetut kädentaitokirjat ovat antoisia ihan selailukirjoinakin.

Myös brändäys on tullut kädentaitomaailmaan. Kolme Virkkuri-kirjaa tehnyt Mari Leppälä tunnetaan Molla Millsinä, jonka tarmokas brändäys ja omien graafisten virkkuumallien suunnittelu ja kehittäminen on tuottanut myös tulosta: ensimmäinen Virkkuri on käännetty seitsemälle kielelle ja kahdeksantena on vuorossa korea. Viime syksynä ilmestynyt Virkkuri 3 käännetään saman tien englanniksi.

Virkkuri 3. Virkkuumalleja kovaan käyttöön (Nemo 2015) on virkkauskirja, joka on suunnattu miehille. Niinpä malleinakin on miehiä työnsä tai harrastuksensa äärellä. Tarjolla on muun muassa knalli, kaiuttimen päällinen ja tölkkien kannin.

Kirja on loppuun asti mietitty, eikä siitä löydy suttuisia, epäselviä tai liian taiteellisia kuvia. Vaihekuvissakaan ei ole säästelty, ja niistä ilahtuu se, jolle virkkaus ei ole vielä aivan tuttua.
 

Käsintekijän kodissa ei ole hukkapaperia

Viime vuosina kierrätysmateriaalit on otettu uudella innolla käyttöön. Paperista ja pahvista tekeminenkään ei enää tarkoita pelkkää hahmojen väsäämistä vessapaperirullista.

Aiemmin useammankin kirjan luonnonmateriaalien käytöstä tehnyt Tiina Rinne on välillä vaihtanut paperiin. Valo leikkii paperilla. Koristele ja sisusta paperitöillä (Gummerus 2015) näyttää, että aivan kelvollista koristemateriaalia löytyy kotoa ilman kauppareissua.

Pienistä paperilautasista syntyy pallovalo, voimapaperista nauhatähti ja kananmunakennoista lehtikranssi tai kukkavaloköynnös. Yksi kirjan hyvistä puolista on, että koska materiaaleja ei tarvitse lähteä varta vasten ostamaan, tulee ohjeita herkemmin kokeilleeksi.

Länsinaapurien suosikkipojat Arne & Carlos ovat niin ikään jo melkoinen brändi. Herrat tulivat meilläkin tunnetuiksi viitisen vuotta sitten ilmestyneellä kirjallaan Joulupallot, jossa on ohjeet viiteenkymmeneenviiteen kirjoneulottuun jouluaiheiseen palloon.

Uusimmassa kirjassaan Minun kirjani (Nemo 2015) Arne & Carlos neuvovat, miten he sitovat luovia työkirjojaan kopiopapereista, vanhoista tiliotteista, mainoksista ja ties mistä. Paperien lisäksi ei tarvita juuri muuta kuin lankaa, liimaa, pahvia kansiin ja ompelukone.

Jos olet juuri aikeissa kantaa jätepaperisäiliöön vaikkapa läjän pieleen menneitä tulosteita, voisit sen sijaan panna ompelukoneen laulamaan ja tehdä muistikirjan Arnen & Carloksen tyyliin.
 

Pienessä talossa oli pienen pieni Afrikan tähti

Nukkekotiharrastajat ovat hekin ihan oma lajinsa. Kun haastattelija eräässä radio-ohjelmassa kysyi Maria Malmströmiltä, miten niin hirmuisen pientä on mahdollista tehdä, Malmström totesi, että kun tekee, myös sormenpäät tottuvat.

Malmström tunnetaan Nukkekoti Väinölästä. Viime vuoden lopulla ilmestyneen Nukkekoti Väinölän joulu -kirjan (Tammi 2015) lisäksi häneltä on ilmestynyt myös kaksi muuta kirjaa Väinölästä.

Maria Malmström ei ohjeitaan pihtaa. Kirjoissa ja blogissa tutoriaaleja pienten nukkekotiin soveltuvien esineiden tekemiseen on runsaasti: jos miniatyyri-innostus seuraavan joulun korvalla iskee, ohjeet löytyvät muun muassa monenmoisiin jouluruokiin, luistimiin, Afrikan tähteen ja joulukuuseen koristeineen.

Jaa tämä artikkeli: