Wikström (Sakari Kuosmanen) (kesk.) ja Khaled (Sherwan Haji) Kultainen tuoppi -ravintolan henkilökunnan (Nuppu Koivu, Janne Hyytiäinen ja Ilkka Koivula) ympäröimänä.
Arvio: Kaurismäkeä tutuilla mausteilla
Aki Kaurismäen uutta elokuvaa on odotettu, sillä hänen edellisestä pitkästä elokuvastaan, Le Havresta, on kulunut jo kuusi vuotta.
Toivon tuolla puolen -elokuvan päähenkilöt ovat syyrialainen pakolainen Khaled (Sherwan Haji) ja kauppamatkustajana toimiva Wikström (Sakari Kuosmanen). Miesten tiet yhtyvät, kun Wikström hankkii pokerista voittamillaan rahoilla ravintolan ja löytää Khaledin majailemasta sen roskisten vierestä. Vähäpuheinen mutta hyväsydäminen Wikström palkkaa vaille turvapaikkaa jääneen Khaledin pimeästi töihin Kultainen tuoppi -ravintolaansa.
Elokuvan vahvaksi teemaksi nousee lähimmäisenrakkaus, se, miten erilaiset ihmiset voivat kohdata ja välittää toisistaan.
Elokuva maalaa muun muassa Tuomari Nurmion musiikkiesitysten myötä esiin maailman, jossa ihminen on varsinkin heikoille jäädessään toivottoman yksin. Khaled joutuu kohtaamaan nurjaa kohtelua, mutta toisaalta hän saa eri tahoilta apua kadonneen Miriam-sisarensa (Niroz Haji) etsimiseen. Elokuvan vahvaksi teemaksi nouseekin lähimmäisenrakkaus, se, miten erilaiset ihmiset voivat kohdata ja välittää toisistaan.
Elokuvassa nähdään tuttu kaurismäkeläinen maailma, jossa nostalgiset elementit yhdistyvät moderniin maailmaan pakolaiskriiseineen. Vakavasta teemasta huolimatta leffassa on useita humoristisia kohtauksia, esimerkkinä Wikströmin ja hänen työntekijöidensä (Ilkka Koivula, Janne Hyytiäinen ja Nuppu Koivu) edesottamukset kulahtaneessa ravintolassa. Toki Kaurismäen elokuvat ovat aina olleet omanlaisen huumorin sävyttämiä, mutta nyt moni kohtaus sai nauramaan ääneen. Toivon tuolla puolen lunastaa siis odotukset hienosti.
Jaa tämä artikkeli: