Arvio: Kemiaa keittiöstä ja mannaa taivaasta
Resepteihin saa uuden näkökulman, kun kemisti kertoo kasvisten valmistuksesta.
Ruoka on aihe, joka ei ihmisiä lakkaa kiinnostamasta. Varsinkin kun sitä voi lähestyä niin monella tavalla.
Jos minulta kysytään, niin kemia on kiinnostavaa silloin, kun se osataan yhdistää johonkin arkisen konkreettiseen. Siksi lempikemistini on jo pitkään ollut elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Anu Hopia, joka osaa kirjoittaa kemiasta niin, että siitä saa tolkkua sellainenkin, jonka kemianopinnoista on jo aikaa.
Hopian ja keittiömestari Tatu Lehtovaaran Kasvikset kemistin keittiössä. Parhaat valmistusmenetelmät kertoo kasvisten rakenteesta, makuominaisuuksista ja siitä, mikä kypsennyksessä tapahtuu ja miksi. Ja tietysti kirjassa on myös reseptejä.
Resepteihinkin saa aivan uutta tuntumaa, kun joku kertoo, miten mikin valmistustapa vaikuttaa makuun ja rakenteeseen. Yksinkertaisenkin ruokalajin – kuten vaikkapa uunijuuresten – valmistuksessa on omat niksinsä, jotka vaativat vain ”hieman ajatusta ja kevyttä vaivannäköä”.
Kirjassa ei hifistellä kemialla liikaa, joten se sopii oivallisesti kenen tahansa kasviksista kokkaavan keittokirjahyllyyn.
Ihan eri vinkkelistä ruoasta kerrotaan Marja Tanhuanpään kirjassa Taivaallista mannaa. Ruokaperinnettä kristillisessä kulttuurissa. Ulkoasultaan koreaan kirjaan on koottu tarinoita ruoista, joilla on kytköksiä raamatunkertomuksiin ja kristillisiin legendoihin.
Kirjasta selviää muun muassa, mistä viipurinrinkeli on saanut muotonsa ja mitä tekemistä vohveleilla on Neitsyt Marian kanssa. Ilman muuta tarinoita ryyditetään resepteillä. Taivaan mannastakin on ohje, joka on kehitelty Raamatun makukuvausten perusteella.
Sitten vain leipomaan ja kokkailemaan, juhlapyhätkin ovat ihan nurkan takana.
Jaa tämä artikkeli: