Arvio: Kiintymys kasvaa, valo lisääntyy
”Nyt hänellä oli tilaisuus välttyä pelkäämältään ostosreissulta. Mutta se vaati jotain, joka oli vieläkin vastenmielisempää. Palveluksen vastaanottamista. Lopulta hän ei tehnyt mitään. Mutta seuraavana päivänä hän löysi taas kassin ovensa takaa.”
Elisabeth on sulkeutunut umpioon, neljän seinän sisälle. Hän elää ilman valoa ja lähes ilman ruokaa eikä halua tarvita mitään tai ketään. Kun hän yöllä kuulee ikkunansa alta vaikerrusta, hän ymmärtää, että hänen on pakko uskaltautua auttamaan.
Vähin erin kolme itselleenkin vierasta, onnettomuuden yhteen saattamaa, ihmistä tutustuu toisiinsa, aluksi varovaisin katsein ja lyhyin lausein. Otto, entinen antikvariaatin omistaja ja Elias, nuori kuvataiteilija, suostuttelevat Elisabethin ihmisten pariin. Hän puhuu hiukan, syökin jotain, mutta kotiin palatessaan sättii itseään nolaavin sanoin. Hitaasti kuitenkin panssari alkaa murtua.
Linda Olssonin Kun mustarastas laulaa on kirja kiintymyksestä, kirjoista ja kajastuksesta.
Jaa tämä artikkeli: