Pieleen meni. Sekavan seremonian jälkeen kiukkuinen piispa jättää hopeasauvansa suntiolle säilytettäväksi ja palaa hotelliin.
Arvio: Kun fantasia saa siivet
Kirkkomysteeri-kirja osoittaa, että myös naivismi ja absurdismi voivat olla mielekkäitä tapoja lähestyä pyhää, joka ei ole vain aikuisten yksinoikeus.
Suomessa Mirjami Lähteenkorvan ja Tapani Nuutisen Kirkossa -kappaleesta on tullut rippileirilaulujen ikivihreä klassikko. Pelkästään sen uusi nettiversio on ladattu jo huikeat 100 000 kertaa. Laulu kertoo pojasta, joka tulee isänsä kanssa uteliaana kirkkoon, mutta pitkä saarna uuvuttaa hänet.
Kirkko yksityiskohtineen kiehtoo, mutta arvokkaat kirkonmenot eivät jätä tilaa mielikuvitukselle. Uni hiipii silmäkulmaan, ja laulu muuttuu taivasikävän kuvaukseksi.
Ruotsissa lapsen fantasiamaailmaan on vanhastaan suhtauduttu toisin. Martin Widmarkin ja Helena Willisin lastenkirjasarja Lassemajas detektivbyrå liittyy luontevasti tähän, ennen muuta Astrid Lindgrenin kehittelemään perinteeseen. Reilussa kymmenessä vuodessa kaksikolta on ilmestynyt jo 20 Vallebyn pikkukaupunkiin sijoittuvaa ”mysteeriä”.
Tapahtumat alkavat Kirkkomysteeri -kirjassa ( Kyrkomysteriet ) eräänä päivänä, kun seurakuntaan saapuu uusi pappi. Hänen tulojuhlassaan edellinen rovasti lähetetään eläkkeelle. Tämän on tullut aika ”panna Raamattunsa takaisin kirjahyllyyn”.
Kyyneleet valuvat vanhan sananpalvelijan poskilla, kun nuoriso tohtii kyseenalaistaa, onko saarnaaminen itse asiassa edes oikeaa työtä. Ketään ei saa loukata, kirja opettaa periruotsalaiseen tapaan.
Vanhalla rovastilla on pian syvempiäkin murheita: eläkkeelle jäämisen tuska kiteytyy ahdistukseen, ettei pian olisi ketään, jolle puhua ”kukista ja niityistä”. Kuva on naivistinen mutta siihen ei sisälly ivaa.
Uuden papin saapuu asettamaan virkaansa piispa. Hän on seurakunnan uuden paimenen vain niukasti piispanvaalissa voittanut tomera rouva. Virkaan-asettajaisissa kirkko on täynnä kaupunkilaisia, joista useimmat on kastettu siellä. Kirkko on seurakunnalle samaan aikaan hyvin tuttu ja etäinen, hieman pönöttävä instituutio.
Juhlallinen messu ei kuitenkaan etene suunnitellusti. Seurakunnan suureksi hämmästykseksi piispa alkaa saarnata Raamatun sijasta puhelinluettelosta. Seurakunta puhkeaa nauruun, mutta piispa pysyy tuimana.
Pian hän kuitenkin joutuu riisumaan hiippansa, kun selviää, että joku on rohjennut panna sinne muurahaisia.
Hän alkaa kiivastua, mutta hillitsee itsensä ja kysyy sen sijaan seurakunnalta, mitä Jeesus sanoi syntisille temppelissä. Silloin kuuluu kastefuntista sammakon kurnutusta. Hetken kuluttua sammakko hyppää funtin reunalle piispan suureksi harmiksi.
Piispa tiedustelee, mitä Jeesus sanoisi, jos hän juuri tuolloin näkisi seurakunnan ilakoimassa. Hän osoittaa sormellaan krusifiksia, jolloin kaikki huomaavat, että joku on pukenut Kristukselle uimahousut. ”Ehkä hän halusi uida”, ehdottaa kaupungin agnostikko reportteri.
Piispa kehottaa seurakuntaa parannukseen.
Messu keskeytyy näihin odottamattomiin välikohtauksiin. Myöhemmin arvokas piispansauva katoaa, ja Lasselle ja Majalle avautuu jännittävä seikkailu öisessä kirkossa. Näiden tapahtumien myötä kirkkosali muuttuu aikuisten tilasta lasten paikaksi ja fantasian temmellyskentäksi.
Ennakkoluulottomuudessaan Kirkkomysteeri on riemastuttava lastenkirja. Se kuvaa lapsen ajatuksia ja päähänpistoja, jotka voisivat olla mahdollisia.
Kirjan näkökulma kirkkoon pyhänä tilana haastaa aikuisten maailman jäykän porvarillisuuden ja ennakkoluuloisuuden. Näin mysteeri saa kaksi merkitystä. Pinnallisesti katsoen kyse on lastendekkarista. Tapahtuu rikos, jota lapset yrittävät selvittää. Mutta kirjassa on myös toinen mysteeri: kirkkotila ja messu lapsen kokemana.
Kirkkomysteerin viehättäviin puoliin kuuluu se, että lapsen kokemus sakraalitilasta kohotetaan tasavertaisena aikuisten kokemusten rinnalle. Näin kirja tarjoaa lapselle mahdollisuuden pohtia mielikuvituksessaan sellaisia asioita, joita jokaiselle joskus tulee mieleen, jos onnistuu karistamaan harteiltaan aikuisten maailmaan kuuluvan järkeilyn, etäännyttämisen ja sovinnaisuuden.
Salliessaan nämä ajatusleikit Kirkkomysteeri lähentää kirkkoa sekä lapsuuttaan eläviin että niihin, joilla on vielä yhteys omaan ”sisäiseen lapseensa”.
Kirkkomysteerin tarina on lapsille ja lapsenmielisille kirjoitettua maagista realismia, joka uskaltaa välittää sadun muodossa olennaisia asioita lasten tasolla ja jopa nauraa mitä mielikuvituksellisimmille sattumuksille kirkossa. Kirja osoittaa, että myös naivismi ja absurdismi voivat olla mielekkäitä lähestymistapoja pyhään, joka ei ole vain aikuisten yksinoikeus.
Martin Widmark, Helena Willis: Kyrkomysteriet. Bonnier-Carlsen 2008.
Jaa tämä artikkeli: