Luennoimassa. Martin Pistorius vieraili puhujana kansainvälisessä AAC-konferenssissa Israelissa 2006. Kuva on kirjan kuvitusta.
Arvio: Kun mykkä avasi suunsa
Vammainen Martin Pistorius kertoo näkemyksensä vuosien puhumattomuuden jälkeen. Hän piirtää kiehtovan kauniin ja järkyttävän ruman kuvan.
"Joskus tuntuu kuin olisin vieläkin ihminen, jolle muut luovat persoonallisuuden, kuten kaikkina niinä vuosina, kun en pystynyt kommunikoimaan. Tavallaan olen edelleen tyhjä sivu, jolle muut piirtävät mieleisensä hahmon."
Otsikon "avasi suunsa" on vertauskuvallinen ilmaus. Eteläafrikkalainen Martin Pistorius ei puhu. Mutta hän näkee, ajattelee, tuntee ja on lopulta löytänyt keinon kertoa kaikesta tästä. Se on hienoa – ja kauhistuttavaa. Pistoriuksen kirja Mykkä huuto on ravisuttava kokemus.
Kaksitoistavuotiaana Martin tulee koulusta kurkkukipuisena. Hän ei enää palaa sinne. Mystinen sairaus vie vähitellen puhe- ja liikuntakyvyn, ja aavepoika elää vuosia halvaantuneen kehonsa vankina. Hänen mielensä palaa kuitenkin hitaasti eloon. Sitä vain ei kukaan tiedä.
Martinin isä haluaa osallistua pojan hoitamiseen, mutta äiti tahtoo luovuttaa hänet laitokseen, koska pelkää perheen muiden lasten kärsivän. Isän kanssa käydyn riidan jälkeen äiti sanoo pojalleen: "Sinun pitää kuolla." Semmoinen voi särkeä sydämen.
Martinia hoidetaan vanhempien työpäivän aikana erilaisissa päivätoiminta- ja hoitopaikoissa. Hänen elämänsä laatu vaihtelee hoitajien tuulen ja osaamisen mukaan: "Jos minun haluttiin istuvan tietyssä asennossa tuntikausia, siinä myös istuin, oli asento miten tuskallinen tahansa."
Paikassa, jonne Martin viedään "maaseudun rauhaan" perheen lomien ajaksi, soi herkkä musiikki, mutta kohtelu on ala-arvoista: "Hän (hoitaja) vie lusikan kohti lautasta ja työntää sen oksennuksen ja ruoan sekaan. – – ’Syö!’"
Myös seksuaalinen hyväksikäyttö kuuluu Pistoriuksen kokemusvalikoimaan. Hän on kyllin rohkea kertoakseen esimerkkejä myös tästä: perversseistä tekotavoista ja asennoista. "Samanlaisia asioita tapahtui muissakin paikoissa, joissa aikuiset ja lapset olivat liian heikkoja, puhekyvyttömiä tai psyykkisesti haavoittuvaisia kertoakseen salaisuudesta", Pistorius kirjoittaa.
Kauhut palaavat hänen mieleensä öisinä painajaisina.
Kun hoitajaksi tulee nuori Virna, alkaa tapahtua. Virna puhuu ja hymyilee Martinille. Hän uskoo, että tämä ymmärtää. Alkaa pitkä tie, jonka päässä on sopivan AAC-menetelmän (Augmentative and Alternative Communication, puhetta korvaava kommunikaatio) löytyminen. Martin kommunikoi nykyään tietokoneen ja puhesimulaattorin kautta. Hän on valmistunut yliopistosta ja kulkee luennoimassa ympäri maailmaa.
Pistorius ajattelee terävästi, ja kun ilmaisukeino on löytynyt, pisteliäs itseironiakin pääsee esiin: "Kun minulla on mielenkiintoista katsottavaa, en enää roikota päätäni kuin potkittu koira." Hän kirjoittaa kauneudesta ja hyvyydestä sekä ystävyydestä ja lämmöstä. Hän puhuu rakkauden kaipuusta ja seksuaalisuudesta.
Martin kiipeää hiekkadyynin huipulle veljensä avustamana. Yli-innokas labradorinnoutaja Kojak auttaa haurasta omistajaansa, joskin myös tuottaa hävitystä äidin kukkapenkissä. Sisaren kautta löytyy Facebook-kaveriksi Joanna, ja kaikki muuttuu.
Mykkä huuto nostaa lukijan eteen peilin: mitä puhumaton ihminen meistä jokaisesta kertoisi? Pelottava ajatus.
Martin Pistorius ja Megan Lloyd Davies: Mykkä huuto. Poika, joka jäi oman kehonsa vangiksi. Suomentanut Leena Mäntylä. Minerva 2015.
Jaa tämä artikkeli: