Muistisairaudesta kärsivä Hillevi kaipaa kuollutta miestään Penttiä. Kuva: Kare Bonsdorff

Arvio: Kun unohtaa muistaa

Paperineilikka-näytelmässä muistisairautta käsitellään huumorin kautta.

• 14.10.2015 11:40
• Ulla-Maija Vilmi

Viime vuosina on muistisairauksia koskeva tieto lisääntynyt huomattavasti. Synkäksi koettua aihetta on kuitenkin hyvä lähestyä myös muuten kuin pään tietona. Monologinäytelmässä Paperineilikka aihetta lähestytään tunteiden ja huumorin kautta.

Näytelmän päähenkilön Hillevi Kuusisen päivät ovat kuin yhtä ja samaa päivää, kun Hillevi milloin unohtaa muistaa, milloin taas muistaa ja unohtaa. Yhtenä päivänä hän lähtee tapaamaan elämänsä rakkautta, Penttiä. Mies on aivan varmasti luvannut tulla, vaikkei hän ilmaannukaan paikalle.

Toisena hetkenä Hillevi muistaa joidenkin sanoneen, että Pentti on kuollut. Kolmantena hetkenä mieleen nousee kirkkaita yksityiskohtia: Penttihän kuoli samana vuonna 1983 kuin Pentti Saarikoski. Kovasti pinnistämällä Hillevi löytää muistamattomuudelleen nimenkin.

Matti-Juhani Karilan kirjoittama näytelmä on monia todellisia tarinoita onnellisempi. Silti se houkuttelee miettimään muistisairauteen uusia, lohdullisia näkökulmia. Ehkä sairaan kokemus omasta tilastaan ei ole aina niin surkea kuin ajatellaan. Eikä se, miten Hillevin pää tuottaa mielikuvia ja mielleyhtymiä, ehkä poikkea niin kauheasti siitä, mitä itse kunkin ajatuksissa liikkuu.

Anne Nielsen on mukaansa tempaava Hillevi. Merja Ikkelän valitsema musiikki tunnelmoi suurten ikäluokkien nuoruusaikaa.