Arvio: Lapin sota naisen kokemana
Katja Kettu on sanonut julkisuudessa ärtyneensä siitä, että vain miehet kirjoittavat sodasta. Niinpä Ketun kolmas romaani on Lapin sodasta kertova Kätilö. Se kuvaa sairaanhoitajana toimivan naisen sotakokemuksia lähinnä vuosilta 1943 ja 1944. Isännät ja rengit, viholliset ja väestönsijoitukset muodostavat kirjan kirjavan ja liikkuvan maiseman.
Kätilö, Villisilmäksi kutsuttu punapää, on tarmokas, intohimoinen ja sitkeä nainen. Hän tekee kauhistuttavissa olosuhteissa sen, minkä voi. Sota ei totisesti ole pelkkää miesten leikkiä, vaan naisiin kohdistuvat raiskaukset, silpomiset ja tappamiset ovat arkipäivää niin Suomen Lapissa kuin muuallakin.
Toisaalta kätilöparka kokee sen saman, minkä niin moni vähänkään kieliä osaava tyttö: mielettömän rakkauden saksalaiseen upseeriin, koko elämän ja järjen syövän intohimon. Kaksi ääripäätä — vahva eroottisesti ladattu kieli ja äärimmäisen raakuuden lakoninen kuvaus — muodostavat romaaniin lähes sietämättömän jännitteen.
Katja Kettu on kirjoittanut pohjoisen romaanin, jossa luonto kukkii etelän lukijalle outoa, unenomaisen kaunista, hypnoottista kieltä. Erikoinen sanasto, joka kasvaa syvältä tekijän omasta elämästä — muuta ei voi olettaa — on huikeaa vaihtelua arkiseksi huvenneeseen etelän kieleen verrattuna.
Kuinka lopulta käy? Selviääkö lähes maagiset ominaisuudet saanut nainen raivoisan rakkautensa kanssa? Se jää kirjan lopussa olevien elämäkertatietojen varaan.
Jaa tämä artikkeli: