Arvio: Lintukirjan kanssa luontoon
Jos ainoat tietämäsi lintulajit ovat pikkulintu, iso lintu ja sorsa, voisi asiallisesta tunnistusoppaasta olla iloa.
”Lintujen liikkumisessa, niin maassa kuin ilmassa, on eri linturyhmien kesken selviä eroja. Kokemuksen myötä monet linnut oppii tunnistamaan etäältä ns. habituksesta eli linnun muodon ja liikkumistavan yhdistelmästä.”
Lintujen kevätmuuton ollessa kohta parhaimmillaan on hyvä hetki aloittaa tutustuminen näihin luojanluomiin. Siivekkäitä löytyy niin puusta ja pensaasta kuin maasta, mereltä ja ilmastakin, ja niiden puuhia on mukava seurailla paitsi luontoretkillä myös pihoilla ja puistoissa.
Lasse J. Laineen tunnistusopas Suomen linnut sisältää tietoa kaikista Suomessa pesivistä linnuista ja useimmista läpimuuttajistakin. Kirja esittelee 345 lajia yhteensä 600 hyvätasoisessa, tarkassa kuvassa. Linnuista on mainittu paitsi suomenkielinen ja tieteellinen, latinankielinen, nimi myös nimet ruotsiksi ja englanniksi. Jos lajin koiras ja naaras ovat keskenään erinäköiset, ne on kumpikin esitelty kuvin. Samoin on kuvattu nuorten lintujen ja aikuisten höyhenpuvun erot.
Suomen linnut esittelee linnut tunnistusta helpottavasti esiintymismaaston perusteella. Esimerkiksi rehevien rapakoiden linnut esitellään omana ryhmänään, avoimissa vesissä viihtyvät, pelloilla liikkuvat ja metsissä asustavat omina porukoinaan. Jokaisen lajin kohdalla on karttapiirros, josta näkyvät linnun levinneisyysalue ja yleisyys Suomessa. Toinen piirros kertoo, mihin aikaan vuodesta lintuja kannattaa odottaa näkevänsä paljon, milloin vähemmän.
Samantapaisten lintujen lentokuvat on koottu havainnollisiksi valokuva-aukeamiksi, joilla on nuolin merkitty lajeja erottavat piirteet. Tällä tavoin autettuna on maallikonkin mahdollista erottaa toisistaan vaikkapa tuulihaukka, nuolihaukka ja ampuhaukka, jotka useimmiten näkee juuri lennossa.
Merellisen Helsingin ruovikoissa liikkuu useimmille tutun sinisorsan lisäksi monia muita siipiniekkoja. Lintukirjan avulla voi yrittää erottaa toisistaan vaikkapa silkkiuikun, tukkasotkan ja tukkakoskelon, joilla kaikilla on päässä ”hiukset”.
Maassamme pesivistä linnuista kirja kertoo muun muassa pesimispaikan, -ajan ja -tavan, munien värin ja määrän sekä hautomisajan pituuden.
Linnun ääntä on usein mukava kuunnella, sillä se kuulostaa ihmisen mielestä laululta ja saa mielen keveäksi. Oma viehättävä taiteenlajinsa on linnun äänen kuvaaminen kirjoittaen. Esimerkiksi helmipöllö ääntelee Lasse J. Laineen mukaan pu pu pu pu pupupupu ja tsiÄK, varoittaessaan väh-väh-väh-väh. Poikasten kerjuuäänet ovat ksii ja piip. Äänitaltiointeja voi kuunnella Internetistä löytyviltä luontosivustoilta, joista löytyy myös muuta tietoa.
Suomen linnut on ammattimaisesti rakennettu, tuhti tietopaketti, jossa ilahduttavat myös huolellinen taitto ja ulkoasu. Laine sai kirjan tekemiseen Suomen tietokirjailijat ry:n apurahan.
Lasse J. Laine: Suomen linnut. Tunnistusopas. Otava 2015.Tutustu myös:
luontoportti.com/suomi/fi/linnut, otava.fi/linnunlaulu ja www.xeno-canto.org.
Jaa tämä artikkeli: