Haastava tyylilaji. Hanna Rantala ja Roberto de Gandia tekivät vaikutuksen koomisessa Don Pasquale -oopperassa.
Arvio: Menneen maailman väljähtynyttä komiikkaa
Gaetano Donizettin Don Pasquale on teos, jonka elementit koostuvat perinteisistä 1700- ja 1800-lukujen koomisen oopperan aineksista: avioliittojuonitteluista, notaareista, lemmenkipeistä vanhoistapojista, salaisista puutarhakohtauksista ja valepukukohelluksista. Ooppera kertoo Don Pasqualesta, joka ei anna veljenpoikansa Erneston avioitua köyhän Norinan kanssa vaan avioituu tämän kanssa itse. Morsian muuttuu kuitenkin määräileväksi tuhlariksi, josta Don Pasquale on lopulta valmis hankkiutumaan eroon hinnalla millä hyvänsä.
Oopperassa ei toki aina tarvitse piehtaroida metafyysisissä ongelmissa tai elämän suurten moraalisten kysymysten suossa. Don Pasqualen komiikka vaikuttaa kuitenkin 2000-luvun kuulijasta väljähtyneeltä ja hidastempoiselta. Olisiko niin, että komedia on enemmän sidottu aikaansa kuin tragedia?
Aikamme ihmistä koskettavat edelleen suuret tarinat ihmisistä, heidän tunteensa ja intohimonsa – ei niinkään se, että jotkut pukeutuvat ja elehtivät hassusti ja punovat juonia, jotka lähestyvät camp-huumoria.
Kahdensadan vuoden takainen huumori toimii, jos säveltäjä on nero, kuten Mozartin tai Rossinin tapauksissa. Kaikista vakuutteluista huolimatta Donizetti ei yllä samaan.
Musiikki soljuu kyllä vuolaana, mutta kovin ennalta arvattavasti. Toveittain se yltää kuvaamaan osuvasti näyttämön tapahtumia, kuten kohtauksessa, jossa Norina antaa korvapuustin Don Pasqualelle.
Itse esityksessä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin. Tämä miehitys olisi ansainnut paremman teoksen.
Tuomas Parkkisen ohjaus sijoitti tapahtumat luontevasti 1950-luvun Sisiliaan ja Hannu Lindholmin lavastus toi näyttämölle visuaalisesti kauniita ja komeita italialaishuviloita palmupuutarhoineen.
Illan solisteista Tuomas Katajala Ernestona osoitti hallitsevansa lähes virtuoosisesti Donizettin kevyen bel canto -tyylin. Jaakko Kortekangas tohtori Malatestana oli salskea ilmestys kiinteästi soivan baritoninsa kanssa. Hanna Rantala karakterisoi Norinan roolia uskottavasti ja Roberto de Candian ilmeikäs bassobaritoni Don Pasqualen roolissa väritti tekstiä herkullisesti.
Kansallisoopperan kuoro täräytti harvat numeronsa niin että raplingit rapisivat, mutta Marco Boemin johtamiseen olisi kaivannut lisää sävyjä ja rohkeampia nyansseja.
Gaetano Donizetti: Don Pasquale, ensi-ilta Suomen Kansallisoopperassa 27.9.
Ohjaus Tuomas Parkkinen, lavastus Hannu Lindholm, puvut Tuomas Lampinen, valaistus Willia Iles. Rooleissa: Roberto da Candia, Jaakko Kortekangas, Tuomas Katajala, Hanna Rantala, Juha Riihimäki. Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri, joht. Marco Boemi.
Jaa tämä artikkeli: