Metsämiehen kaveri. Ennen kuukkelia kutsuttiin ”sielulinnuksi” ja uskottiin metsämiehen hengen siirtyvän kuukkeliin hänen kuoltuaan.
Arvio: Metsässä silmät seuraavat sinua
Täytyy myöntää, että olin lumoutunut Ville Suhosen (käsikirjoitus) ja Kim Saarniluodon (leikkaus) Metsän tarinasta . Molemmat vastasivat myös elokuvan ohjauksesta.
Napakka dokumentti näyttää hyvin paljon enemmän kuin ihmissilmä ehtii huomata rämpiessään metsässä umpihangessa tai läiskiessään kesäkuumalla ympäriltään hyttysiä ja paarmoja.
Kamera vie niin lähelle metsän asukkaita, että katsoja miltei tuntee kuukkelin palloksi pörhistyneiden rintahöyhenten keveyden ja lumihiutaleiden painon sen päälaella. Pöllö suuntaa valkokankaan suuruisen päänsä tutkivasti kulkijaan: millä asialla vieras liikkuu?
Luontokuvaajat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen ovat käyttäneet dokumenttiin aikaa yli neljä vuotta. Esileikattua elokuvaa syntyi reilut 20 tuntia. Leikkaaja Kim Saarniluoto tiivisti kertomuksen 75 minuuttiin, ja sen jaksaa hyvin nuorikin katsoja.
Dokumentti rakentaa metsän tarinan isän ja pojan luontoretkeksi, jossa poika kuulee tarinan maailmanpuusta ja oppii ymmärtämään, miten entisaikoina metsään suhtauduttiin ja mitä metsä on. Hän tutustuu haltijoihin ja maahisiin sekä metsän ja sen joidenkin asukkaiden erityiseen pyhyyteen. Metsä ei ollut ihmisen riiston ja mellastelun paikka, vaan siellä liikuttiin kunnioittavin askelin, tietoisena siitä, että kokonaisuuden häiriötön hyvinvointi takasi myös ihmisen elämän jatkumisen. Jos oli pakko tappaa ruokaa saadakseen, se tehtiin anteeksipyyntö mielessä. Tiedettiin, että se mikä tapahtuu metsälle, tapahtuu myös ihmiselle.
Siitonen ja Pöllänen ovat kuvanneet koko vuoden huikean kierron. Talvesta lähdetään ja kevään ja kesän jälkeen päästään taas uuteen talveen. Elämän jatkuvaa kiertokulkua selventää myös ukkosen metsässä aiheuttama tuho. Kun isot puut kaatuvat myrskyssä, sattuma on uuden, entistä rikkaamman elämän alku: yhden kuolema on toisen mahdollisuus.
Koko Metsän tarina -dokumenttia sävyttää taju vuosien pitkästä jatkumosta, jossa elämä syntyy, sopeutuu, lisääntyy ja luovuttaa paikkansa toisille. Katsojaa dokumentti ohjaa tiettyyn nöyryyteen, kunnioitukseen, sopusointuun ja tasavertaisuuteen.
Opetus käy niin vaivihkaa ja kauniisti, ettei siinä ole pienintäkään saarnaamisen makua.
Ville Suhonen ja Kim Saarniluoto: Metsän tarina. Tuottaja Marko Röhr, kuvaus Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen. Parhaillaan teattereissa.
Jaa tämä artikkeli: