Arvio: Onnellinen tarina etsimisestä
”Pelkään, kun en tiedä missä olen, ja nyt en tiedä missä olen. En tiedä ’missä ajassa’ olen. Pelkään koska William puhuu minulle, enkä minä voi vastata hänelle.”
Kun öinen ryöstäjä tönäisee kultaaja Lauren ovenpieltä vasten ja tempaisee tämän käsilaukun mukaansa, alkaa taitavasti punottu tarina unohduksesta, etsimisestä, päättelystä ja piiloleikistä. Kirjakauppias Laurent löytää laukun ja tahtoo palauttaa sen, vaikka omistajan löytäminen osoittautuu hankalaksi.
Antoine Laurain käyttää kieltä omintakeisesti. Välillä kappaleet ovat usean sivun mittaisia ja teksti rullaa kuin tajunnanvirta. Romaanihenkilöiden repliikit pujahtelevat väliin ilman, että niitä erotettaisiin tekstistä merkein tai edes kappalejaoin. Kaikesta huolimatta teksti on ilmavaa ja lukeminen vaivatonta. Tekniikka tekee merkillisellä tavalla lukijalle mahdolliseksi illuusion sulautumisesta osaksi kirjailijan ajatusmaailmaa.
Viehättävä kirja, jonka lukemisesta tulee kevyt, onnellinen olo.
Jaa tämä artikkeli: