Laura Birn ja Mari Rantasila saavat sukeltaa rooleissaan syvälle. Kuva: Jaana Rannikko

Arvio: Painajaisista syntyi piinaava draama

Ohjaaja Petri Kotwican uniin pohjautuvassa Henkesi edestä -elokuvassa päähenkilöt tekevät inhimillisiä virheitä, mutta heillä on mahdollisuus rehellisyyteen ja anteeksiantoon. Mitä valintoja he tekevät?

• 09.04.2015 14:10
• Eija Harju

Elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja Petri Kotwica joutui pahaan liikenneonnettomuuteen 16.7.2011. Suoralla tiellä hänen ohjaamansa auto ajautui pois tieltä. Romuttuneessa autossa hän oli yksin.

"Päivämäärää en unohda ikinä. Onneksi luut säilyivät ehjinä, eikä kukaan muu loukkaantunut. Fyysisesti kipuilin onnettomuuden jälkeen puoli vuotta. Onnettomuus ei silti jättänyt minua rauhaan, vaan näin painajaismaisia unia tapahtuneesta."

Kotwica kertoo, että ahdistavilla unilla tuntui olevan yhteinen teema. Niissä toistui kysymys: Entä jos olisin virhe-arvioni vuoksi ajanut jonkun päälle tai joku sivullinen olisi kuollut.

Kotwica kokee olevansa onnekas saadessaan mahdollisuuden käsitellä mieltään riivanneita mielikuvia elokuvan keinoin. Henkesi edestä -elokuvan hän käsikirjoitti yhdessä Johanna Hartikaisen kanssa. Turussa ja sen lähiympäristössä kuvattu elokuva sai ensi-iltansa 10.4.2015. Elokuvan jälkityöt on tehty Dublinissa ohjaajan ja äänisuunnittelija Kirka Sainion valvonnan alaisuudessa.

"Vasta elokuvan leikkausvaiheessa tajusin, että mystisellä tavalla jotain tiedostamatonta omasta mielentilastani oli siirtynyt elokuvaksi."

Elokuvan tekemisen myötä painajaiset ovat jättäneet ohjaajan rauhaan. Onnettomuudessa kokemansa ahdistava mielentila hänen on silti yhä helppo houkutella esiin. Onnettomuuden jälkeen Kotwica arvelee muuttuneensa liikenteessä varovaisemmaksi. Extreme-lajiksi luokiteltua, harrastamaansa purjelentoa hän ei ole kuitenkaan hylännyt.

"Purjelento on riskialtis laji, tosiasiat eivät sitä miksikään muuta", hän toteaa.

Henkesi edestä on saanut tuotantotukea Kirkon Mediasäätiöltä. Elokuva on piinaava draama neljästä ihmisestä, joita epäonni yhdistää. Päähenkilöistä kaksi on kirkon työntekijöiden rooleissa. Elokuvassa pohditaan anteeksiantoa, rehellisyyttä ja moraalia. Kotwican mukaan ihmissuhteissa armo ja anteeksianto ovat ansaittuja, eivät itsestäänselvyyksiä.

"Toisaalta kristinuskossa Jumalan meitä kohtaan osoittama ansaitsematon armo on keskeistä", hän pohtii.

Elokuvassa päähenkilöt tekevät inhimillisiä virheitä, mutta heillä on mahdollisuus rehellisyyteen, sovitukseen ja anteeksiantoon.

"Elokuvan viimeinen kuva on pitkän harkinnan tulos. Jätän katsojan pohdittavaksi sen, mihin suuntaan kuvissa olevan henkilön elämä lähtee kulkemaan", Kotwica toteaa.