Arvio: Pajtim Statovci kuvaa tarvetta tulla nähdyksi
Tiranan sydän käsittelee ajankohtaisia teemoja kuten maansa jättäneen identiteettiä.
"Minun silmissäni Kosovo ja koko Jugoslavia oli kaaos, alkeellisten luolaihmisten kansoittama maakaistale, jonka halusin sulkea ulkopuolelleni, koska siellä kerrotut tarinat hävettivät minua, vaikka minun kansani edustaja ei ollut yhdessäkään niistä hirvittävistä teoista syyllinen."
Pajtim Statovcin kirjassa Tiranan sydän nuori Bujar ja hänen sydänystävänsä Agim ovat pulassa. Bujarin isä kuolee, äiti vajoaa masennukseen eikä Agim pysty olemaan se, mitä haluaisi.
Statovcin esikoinen Kissani Jugoslavia sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014. Helsingin yliopistossa kirjallisuustiedettä opiskeleva kirjailija vie lukijat tällä kertaa Albaniaan ja sen kansallista ylpeyttä ruokkivien tarinoiden maailmaan.
Bujar ja Agim eivät tyydy tarinoihin vaan lähtevät etsimään vapautta, ensin omassa maassaan, sitten yrittämällä pikkuveneellä Italiaan.
Kirja käsittelee tärkeitä teemoja: maansa jättäneen identiteettiä ja sitkeää toivetta tulla nähdyksi. Elämä ei ole helppoa. Valitulla tiellä on yritettävä eteenpäin, vaikka se veisi kauas. Lukijan ymmärrys kasvaa ja myötätunto syvenee.
Kirjan rakenne on kuitenkin ongelmallinen, sillä sen viimeiset sivut keikauttavat kaiken ympäri. Luettu näyttäytyy täysin uudessa valossa. Mikä kirja tämä olisikaan ollut, jos loppu olisi kulkenut mukana koko lukukokemuksen ajan?
Pajtim Statovci: Tiranan sydän. Otava 2016.
Jaa tämä artikkeli: