Surkuhupaisaa. Kosioreissulle lähtenyt Esko yrittää epätoivoisesti ryöstää Kreetan, joka onkin valinnut miehekseen sulavakäytöksisen ulkomaalaisen. Kuva: Stefan Bremer
Arvio: Ravisteleva versio Nummisuutareista
Aleksis Kiven vuonna 1864 kirjoittama Nummisuutarit on saanut Suomen kansallisteatterissa muodon, joka ei jätä ketään kylmäksi.
Janne Reinikaisen ohjaama ja Eva Buchwaldin kanssa sovittama versio klassikkonäytelmästä on revittelyä suomalaisuudella, vaikka perustarina Nummisuutarien Eskon onnettomasta kosintareissusta pysyykin osittain entisellään.
Buchwaldin dramatisoima näytelmä alkaa vaikuttavasti, kun lavalla nähdään oranssissa valossa Esko ja hänen lähipiirinsä heilumassa uskonnollisessa hurmostilassa. Lavalla nähdään muitakin komeasti rakennettuja, eri aikatasoilla kulkevia kohtauksia, mutta osassa niistä on jonkin verran tyhjäkäyntiä.
Tällainen esimerkiksi on näytelmän odotetuimpiin kuuluva kohtaus, jossa suutarimestari Topias pukee hieman hidasälyisen poikansa leijonapaitaan ja -koruun ja lähettää tämän puhemiehenä toimivan Mikko Vilkastuksen kanssa kuuluisalle kosioretkelle. Perillä he joutuvat keskelle häähumua, sillä Eskon oletettu morsian Kreeta onkin mennyt naimisiin puusuutari Jaakon, tässä versiossa sliipatun ulkomaanelävän, kanssa. Häissä siirrytään suoraan tähän päivään: on puheita, villiä biletystä ja englantia puhuvia vieraita. Petetty Esko juo juhlapöydässä yrmynä maitoa ja panee lopulta Mikko Vilkastuksen yllyttämänä ranttaliksi tappelemalla ja yrittämällä ryöstää morsiamen Suomen lippu heiluen. Eskosta huokuva suomalaisille tyypillinen melankolisuus, ulkopuolisuus ja alemmuudentuntoisuus on hyytävää.
Ravistelevasti näyttämöllä esitetään se, miten perheen asioille lähetetty Eskon veli Iivari on käyttänyt kaikki rahat juopotteluun ja näkee krapulassa merimies Nikon maalaamana painajaismaisia näkyjä pirunkuvia myöten. Samoin loppupuolen kohtaus, jossa Mikko Vilkastus houkuttelee Eskon kotimatkalla juomaan viinaa ensimmäistä kertaa elämässään ja Esko tappaa sekavassa tilassa paikalle osuneen kraatari Antreksen. Surmatyön takia onneton Esko joutuu perheensä hylkäämäksi.
Nummisuutarien näyttelijävalinnoissa on sillä tavalla erikoisia ratkaisuja, että Kreetaa näyttelee mies ja Mikko Vilkastusta nainen. Nykypäivän menoon viittaavat muun muassa muslimihahmo ja Juha Sipilä etsintäkuulutettuna varkaana.
Koomikkona tunnetuksi tullut Aku Hirviniemi lunastaa hyvin paikkansa kommelluksesta toiseen kulkevana Eskona, josta tulee yhteisönsä hylkäämä reppana. Parastaan antaa myös muu näyttelijäryhmä, kuten Juhani Laitala Topias-isänä, Karin Pacius Marta-äitinä, Leo Honkonen Iivarina, Johannes Holopainen Kreetana, Inga Björn Mikko Vilkastuksena ja Tuomas Rinta-Panttila merimies Nikona.
Olennainen osa esitystä on Kati Lukan upea lavastus, jossa erityisesti nurinpäin riippuvat puut saavat haukkomaan henkeä. Erinomaisia ovat myös Timo Hietalan kehittelemät musiikkinumerot, jossa liikutaan tiluliistä klassiseen.
Jaa tämä artikkeli: