Kuva: Tammi

Arvio: Rikoksia ja ruumiita espoolaismaisemissa

Syksyn uutuusdekkareissa murhaajat iskevät päiväkodissa ja kirkossa.

• 14.08.2015 15:30
• Merja Räty

Paikallisuudella on oma vetovoimansa dekkarissa. Onhan se ihan erilaista seurata juonenkäänteitä, kun tapahtumapaikat ovat tuttuja. Niin kuin esimerkiksi Tapiolan kirkko.

Leena Lehtolainen on sijoittanut kolmannentoista Maria Kallio -dekkarinsa ruumiin Tapiolan kirkkoon, tarkemmin sanottuna lasten wc:hen. Kirjaa markkinoidaan YouTube -videolla, jossa kuvitteellisen Espoon uutisten kuvitteellinen lukija on ottanut videonpätkän, jossa ruumis löytyy. 

Ei ehkä kaikkein tyylikkäin markkinointikikka, mutta uskottava siinä mielessä, että älypuhelimilla voi napata kuvan tai videon ja lähettää sen lennossa eteenpäin lehteen tai vaikka sosiaalisen median ruodittavaksi.You Tube -videolla

Kirkko ei ole dekkareissa mikään tavaton murhapaikka, sillä raaka rikos pyhässä rakennuksessa tuo tarinaan karmaisevan kontrastin. Olisin kuitenkin yllättynyt, jos ruumis olisi ollut kirkkosalissa: se olisi vaikuttanut liian dramaattiselta ja osoittelevalta sopiakseen Lehtolaisen tyyliin.

Kirja on taattua Lehtolaista: hyvin etenevä dekkari, jossa ihmiset vaikuttavat todellisilta todellisine elämäntilanteineen. Ammattitaito ja kokemus näkyy muun muassa siinä, että poliisintyö ja henkilöiden elämästä ja ihmissuhteista kertominen ovat luontevassa tasapainossa.

Espoolaismaisemissa liikutaan myös Elina Pullin esikoisdekkarissa Tukkasurma. 

Päähenkilö Maaria löytää sairauslomatodistusta työpaikalleen päiväkotiin viedessään esimiehensä murhattuna.

Hän ryhtyy tekemään murhan selvittämiseksi omia tutkimuksiaan ja sinnittelee samalla läpi arjen  ja syöpähoitojen.

Kirja ei ole erityisen paksu, mutta aineksia on niin paljon, että huomasin lukiessani miettiväni, että eväitä olisi riittänyt kahteen, ehkä aika erityyppiseenkin kirjaan. Kiinnostuneena odotan, kirjoittaako Pulli vielä toisenkin kirjan – ja onko se dekkari vai ihan jokin muu.