Vallan kahvassa. Thomas Cromwell edisti kuninkaan toiveiden mukaisesti kuningatar Anna Boleynin nopeaa tuhoa. Kun syytteitä tarvittiin, niitä löytyi.
Arvio: Susipalatsi kertoo kuningashuoneen valtakuvioista
Hilary Mantelin romaaneihin Susipalatsi ja Syytettyjen sali perustuva kuusiosainen Susipalatsi-sarja (Wolf Hall) on kiehtova matka 1500-luvun alkupuolen Englantiin. Se oli aikaa, jolloin reformaatio alkoi repiä katolista kirkkoa hajalle, William Tyndale käänsi mantereella salaa Uutta testamenttia englanniksi ja Englannin kuningas Henrik VIII oli ollut jo parikymmentä vuotta naimisissa Katariina Aragonialaisen kanssa saamatta miespuolista perillistä.
Kun Tudor-suvulle ei perijää kuulu, kuningas on pulassa ja valtaa himoitsevat pohtivat jo: kuka meistä?
Thomas Cromwell
BBC:n Susipalatsia on kehuttu vuoden tv-tapaukseksi.
En ihmettele, sillä Peter Kosminskyn ohjaamassa draamassa keskitytään tyylikkäästi muutamaan päähenkilöön ja heidän keskinäisiin suhteisiinsa. Samalla elokuva piirtää muotokuvaa Thomas Cromwellista, kansan keskuudesta nousseesta lakimiehestä, joka kohosi kuninkaan palveluksessa korkealle ja viimein mestattiin Towerissa vuonna 1540.
Henrik VIII (Damian Lewis) ja Cromwell (Mark Rylance) muodostavat hyvän vastaparin. Välillä Cromwell on kuin isä, joka lohduttaa painajaisiaan kauhistunutta kuningasta. Välillä hän taas tietää toimivansa väärin perustein, mutta tottelee silti kuninkaan tahtoa.
– Kuningas tarvitsee syyllisiä miehiä, ja minä löydän heitä vaikka heitä ei syytettäisi mistään, sanoo Cromwell.
Susipalatsi kertoo vuosista, jolloin Henrikin halu päästä irti avioliitostaan kasvoi, varsinkin kun näköpiirissä oli Ranskassa koulutettu hehkeä Anna Boleyn (Claire Foy).
Anna oli kuninkaan kuudesta vaimosta ensimmäinen, joka päätyi mestauslavalle vuonna 1536. Hänen ja Cromwellin suhde on mutkikas: Anna vaikuttaa suuresti Cromwellin entisen työnantajan kardinaali Thomas Wolseyn tuhoon ja Cromwell taas joutuu etsimään perusteet Annan syrjäyttämiselle. Silti he tunnistavat toistensa pelurihengen.
Susipalatsi on kuninkaan kolmannen vaimon Jane Seymourin (Kate Phillips) kodin nimi. Lisäksi se on hyvä symboli hämärien käytävien vallan kähminnälle ja ajan uskonnolliselle kuohunnalle. Harvassa sarjassa näkee näin paljon pohdintaa oikeasta opista ja moraalista.
Kannattaa myös muistaa, että aika oli tyystin toinen kuin nyt: kuningas sai yhä jumalallisen valtansa kirkolta eli paavilta, vaikka halu irtipääsyyn oli jo ilmassa. Kun ensimmäisen avioliittonsa mitätöimistä turhaan odottanut Henrik kohotti itsensä parlamentissa Englannin kirkon pääksi, se oli mullistava teko, joka taatusti uhkasi myös katolisen kasvatuksen saaneen kuninkaan sielunrauhaa. Silti luostareiden omaisuus oli vastustamaton houkutus.
Moniuloitteinen kuva hallitsijasta
Hilary Mantelin romaanin Henrik VIII on kiinnostava persoonallisuus, pehmeämpi ja moniulotteisempi kuin esimerkiksi C.J. Sansomin Shardlake-sarjan kuvien raastaja ja luostareiden tuhoaja. Sama koskee hänen Cromwelliaan.
Mark Rylance on Cromwellina aina hallittu, kontrolloitu ja vaitelias, mutta jos tarkkaan katsoo, näkee välillä vilahduksen hänen yksinäisen sydämensä haaveista. Hänen vaiteliaisuudessaan on myös suurta voimaa. Erinomainen esimerkki tästä nähdään, kun suuttumustaan katuva kuningas yrittää lepyttää uskottuaan.
Kaunis musiikki, huolellinen lavastus ja paljon kertovat lähikuvat lisäävät Susipalatsin katsomisen iloa – ja toiveita sarjan jatkumisesta.
Susipalatsi TV1:ssä ti 25.8. klo 21.
Jaa tämä artikkeli: