Arvio: Tarinaa sodanjälkeisestä Suomesta

Anelma Järvenpää-Summasen kirjoittaa sodanjälkeisen ajan niukkuudesta, mutta myös siitä, ettei niukkuus ole maailmasta kadonnut.

• 13.04.2016 13:30
• Erja Tamminen

Kaidepuita kaaoksen keskellä -esseekokoelma peilaa muun muassa Anelma Järvenpää-Summasen omia lapsuuden ihmissuhteita sodanjälkeisessä Suomessa.

Yhteiskunnan hierarkia korostui pohjalaisessa 50-luvun maatalousyhteisössä. Äitienpäivillä kahvia tarjoiltiin ensin rouville, sitten emännille ja vasta sen jälkeen työntekijöiden puolisoille. Rouvat sivistivät emäntien ja työväestön lapsia.

Suomi maksoi sotakorvauksia ja rakensi uutta. Lapsuuden ihmissuhteet olivat kaidepuita kaaoksen keskellä, kunnes koitti päivä, jolloin yksi niistä murtui. Isä kuoli kirjailijan ollessa 4-vuotias. Tragedia merkitsi perheelle paitsi taloudellista ahdinkoa myös kodin tunneilmapiirin muutosta

Entä yhteiskunta nyt? Järvenpää-Summanen suomii pankkien holtitonta rikastumista, optioita ja muita vaurastumisen kuplia. Asettuu heikomman puolelle. Tekee kerjäläiset ja leipäjonot näkyviksi. Naisen asema on mukana vahvasti.

Kirjat ovat kuuluneet vantaalaisen Anelma Järvenpää-Summasen elämään aina, lapsuudesta alkaen ja ammatin kautta aikuisuudessa. Tässä teoksessa hän pohtii myös kaunokirjallisuuden luonnetta ja päätyy toteamaan: "Parhaimmillaan kaunokirjallisuus on tutkimusta kokemuksesta nimeltä elämä."

Anelma Järvenpää-Summanen: Kaidepuita kaaoksen keskellä. Sanasato 2015.