Arvio: Täydelliseksi rajattu elämä ei tuo onnea
Nuoret naiset voivat olla todella julmia – itselleen.
”Nojoo, minä rajjaan.”
Punainen tukka, hanki, huulipuna. Sopivan tyylikäs huolettomuus, täydellisesti rajattu otos. Juulian muotiblogia seuraa 40 000 ihmistä. Se pitää blogistin kiireisenä, tehokkaana, edustavan huoliteltuna. Juuri oikeanlainen elämä luodaan huolellisella harkinnalla.
”Irrallisuuden tunne, ohuuden tunne – joutua kauas omasta itsestä.”
Erilaisten terveellisyys- ja elämäntapadiskurssien täyttämä maailma katsoo kieroon kulkijaa, joka jättää luomutuotteet kaupan hyllylle. Myöskään Laura ei osta, sillä edes luomu ei lopulta ole tarpeeksi luomua.
”Milloin ihminen on riittävän terve ja sairas että se saa hoitoa?”
Onko oma kokemus toissijainen paperiin lyötyyn leimaan nähden? Vaikka toipumisen tieltä on jo kevyempi hymyillä, käy entisen pro-anoreksia blogisti Ellin tarinasta rehellisesti ilmi se, mihin riittämättömyyden tunne pahimmillaan johtaa.
Matka minuksi kurkistaa kolmen nuoren naisen elämään. Se havainnollistaa oivaltavasi sitä, millaisena ympäröivä maailma koetaan ja toisaalta millaisia keinoja tai oireita ihmiselle sen kohtaamisessa kehittyy. Yksinäisyys, masennus, syömishäiriö.
Tarinoiden takana kulkee häpeä, riittämättömyyden tunne ja toivo voida tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.
Matka minuksi koskettaa ja pohdituttaa. Se avaa myös yhteiskunnallisestikin tervetulleita oivalluksia: elämän voi rajata täydelliseksi, mutta onnellisuus asuu kuitenkin usein siellä, missä ylitetään rosoisesti reunoja.
Mina Laamo: Matka minuksi. Suomi 2015. Ensi-ilta 24.4.
Jaa tämä artikkeli: