Arvio: Työn sankareita 1700-luvulla
Dramatiikkaa. Pehr Hilleström maalasi noin vuonna 1800 teoksen Tulipalo Tukholman Roslagtorgetilla. Kuva: Johan Sehlstedt/Stadsmuseet

Dramatiikkaa. Pehr Hilleström maalasi noin vuonna 1800 teoksen Tulipalo Tukholman Roslagtorgetilla. Kuva: Johan Sehlstedt/Stadsmuseet

Arvio: Työn sankareita 1700-luvulla

Ajatus Suomessa huonosti tunnetun Kustaa III:n hovitaiteilijan laajasta näyttelystä ei tunnu kovin seksikkäältä – lähinnä taidehistorialliselta pakkopullalta. Ja kuitenkin: kuinka Pehr Hilleström (1732–1816) osaakaan yllättää kiehtovuudellaan!

Sinebrychoffin taidemuseon yhteistyössä Tukholman Nationalmuseumin kanssa tekemä näyttely kattaa 49 työllään Hilleströmin keskeisen tematiikan ja tarjoaa kurkistusreikiä moneen suuntaan, myös taiteilijan rooliin ja aikansa taide-elämään.

Hilleström kuvasi sekä hovia että rahvasta. Lisäksi hän antaa kiinnostavan kuvan aikansa teollisuudesta ja työläisten oloista. Tarjolla on myös silkkaa maalauksen juhlaa: Hilleström oli kiinnostunut tulesta ja esimerkiksi juhlavalaistuksesta silkkana virtuositeettinsa osoittamiskeinona. Hän kuvaa tulta ja sen kajoa maagisesti, kuin venäläinen kuun loisteen mestari Arhip Kuindži (1841–1910) konsanaan.

Hilleströmin ura osuu aikaan, jolloin taiteesta tuli myös porvareiden harrastus. Tämä näkyi sekä aihepiireissä että taidekaupan mukanaan tuomissa muutoksissa. Hilleström osasi myydä itseään, aina lehti-ilmoituksia myöden. Kaupallisuushan on nykytaidemaailmassakin edelleen tabu, joten on kiinnostavaa tutkailla sitä, miten tuo kauhea ilmiö aikoinaan syntyi. Tämä näkyy myös hauskasti Hilleströmin maalauksissa, kun osaa katsoa. Kuvatessaan porvareita hän kuvaa myös sitä, mitä heidän seinillään roikkuu. Hän tulee näin dokumentoineeksi omalta osaltaan uudenlaisen visuaalisen kulttuurin syntyä.

Hilleström oli tuottelias taiteilija, joka myös listasi tekemisiään. Hänen omissa luetteloissaan on yli 1 000 teosta, eikä hän ilmeisesti edes luetteloinut kaikkea.

Varsinaisen maalarinuransa Hilleström aloitti kohtalaisen myöhään, liki nelikymppisenä, mikä käy ilmi hänen varhaisimmasta tunnetusta maalauksestaan, omakuvasta vuodelta 1771. Hänen attribuuttinsa eivät maalauksessa olleet vielä sivellin tai paletti vaan piirrin ja piirroskansio: Hilleström suunnitteli ja kutoi sisutuskankaita hoville.

Taiteilija maalasi 1770-luvulla useita tilaustöitä Kustaa III:lle, hovielämää, sotasankaruutta ja kaikkea asiaan kuuluvaa. Tämä osa tuotantoa ei ehkä ole näyttelyn kiinnostavin osa, kuten eivät porvaristoa miellyttäneet näyttämö- ja ooppera-aiheiset maalauksetkaan.

Kiehtovia ovat pikemminkin ne työt, joissa hän kykeni toteuttamaan omia intohimojaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Ainakin minä katsojana lumouduin esimerkiksi Hilleströmin ehkä vähän perverssistäkin kiinnostuksesta tulipaloihin, joita hän kuvasi määrätietoisesti 1780-luvulta lähtien. Tiheään rakennetussa Tukholmassa paloi paljon – ja Hilleström itse oli menettänyt yhden kotinsa, mikä varmaan omalta osaltaan selittää kiinnostusta.

Sama tulen dramatiikka näkyy myös Hilleströmin työkuvauksista. Kaivokset ja rautaruukit olivat sellainen miljöö, jossa valoa ja varjoa tutkiva maalari oli elementissään. Hämärien pajojen ja hehkuvien ahjojen maailma on kiehtovuutensa lisäksi merkittävää dokumentaatiota sekä taidehistoriallisena kiinnostava: Pehr Hilleström oli ensimmäisiä ruotsalaismaalareita, joille ruumiillinen työ muodosti pääaiheen.

Pehr Hilleström Sinebrychoffin taidemuseossa 11.1.2015 saakka. Avoinna ti, pe 10–18, ke, to 10–20, la–su 10–17, ma suljettu. Liput 10 / 8 e.

Jaa tämä artikkeli: