Arvio: Ukit muistavat sotaa
Isoisät ja lapsenlapset etsivät uutuuskirjoissa ymmärrystä eletylle ja tietä uuteen.
”Max liittyi väittelyyn. ’Näin Varsovassa niin paljon, että siitä riittää painajaisia loppuiäksi. Olen ollut mukana liian monessa. En enää koskaan nuku kunnolla.’ ’Mutta me vain noudatimme käskyjä!’”
Sotakirjoille on monesti tyypillistä, että ne valitsevat puolensa ja pitäytyvät siinä loppuun saakka. Eva Weaverin kirja Jacobin takki on tässä katsannossa harvinainen, sillä se näkee laajemmin.
Ammutun isoisänsä Jacobin suuressa taskutakissa liikkuva nuori juutalainen Mika ilahduttaa toisen maailmansodan aikaisen Varsovan gheton nälkiintyneitä lapsia nukketeatterillaan. Hän suree, ettei voi tehdä enempää. Prinssi on isoisän tekemistä nukeista kaikkein tärkein, sillä sen hahmossa on paljon häntä itseään. Kadulla sattuneen välikohtauksen jälkeen saksalainen sotilas Max vie Mikan viihdyttämään natsikapakan asiakkaita.
Kun ghetto tuhotaan, Max käyttelee liekinheitintä. Sotaonnen käännyttyä hän joutuu karjavaunun kuljettamana jäiseen Siperiaan, saman vaunun, joka kuljetti juutalaisia keskitysleirille. Nukkeprinssi kulkee Maxin taskussa vuosia.
Weaverin romaani on täynnä surua, pelkoa, kipua ja kauhua niin kuin sota on, mutta myös hellyyttä, lämpöä ja halua ymmärtää. Se kaipaa sovitusta, se tahtoo edistää rauhaa.
Sodan käyneiden lapsenlapset alkavat etsiä tietoa, puuttuvia paloja. Nukkeprinssi on nähnyt liian raskaita kohtaloita, mutta sen ja ihmiskunnankin pitää mennä eteenpäin. Merkillinen käänne sulkee ympyrän.
”’Niin tuliko sinulle paha olo?’ Joonas kysyi. ’Kaikesta muusta enemmänkin. Tappamisesta myöhemmin. Mutta se on varma, että jossain vaiheessa tulee. Terveelle ihmiselle.’ Ukki vakuutti.”
Terävä Eino-ukki, vanha bisnespatruuna, on tuotu huimauksen tähden vanhainkodin vuodeosastolle. Mutta miksi lääkäri huomaa Ukin selässä isot ampumavammojen arvet, vaikkei hän ole sotainvalidi? Ukki ei ole elämäänsä kellekään tilittänyt, ja nyt alkaa orastava muistihäiriö hämärtää muistoja. Pojanpoika Joonas tahtoo selvittää asiat ennen kuin on myöhäistä.
Kun Joonas muuttaa Ukin tyhjilleen jääneeseen taloon Vanhallepaikalle, hän löytää laatikoista vanhoja karttoja ja kuvia, piilosta aseenkin. Näistä pitää kysyä Ukilta. Vanha Hilja tietää semmoisesta retkestä, mistä muut eivät. Vähitellen alkaa kuva muodostua. Kerttu oli jatkosodasta palaavan Einon nuorikko, mutta kuka on Nasti? Matti Rönkä punoo notkeaa tarinaa.
Jaa tämä artikkeli: